Aselain käsittelyä odotellessa
Hallintovaliokunnan pöydällä istuntokauden alkua odottava hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on luultavasti yksi seuratuimmista lakimuutoksista tulevan kevään aikana. Näin voi ennustaa aiheesta tulleen kansalaispalautteen määrästäkin.
Aseita koskeva keskustelu näyttää kuitenkin menevän helposti ylilyönneiksi, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan. Liioittelu, ääriratkaisut tai asiattomuuksiin meneminen eivät kuitenkaan auta tässäkään asiassa ketään.
Mielestäni metsästys, ampumaurheilu ja vapaaehtoinen maanpuolustus siihen kuuluvine ampumakoulutuksineen ovat kaikki hyväksyttäviä ja jopa suositeltavia harrastusmuotoja. Niillä on myönteistä merkitystä paitsi harrastajille itselleen, myös laajemmin yhteiskunnassa. Metsästyksellä tapahtuva riistaeläinten kantojen hoito, esimerkiksi hirvenmetsästys, edistää liikenneturvallisuutta. Urheilu ja liikunta kaikissa muodoissaan ovat kansanterveydellisesti hyödyllistä toimintaa. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus puolestaan tarvitsee toimiakseen reservin, joka niukkojen kertausharjoitusten ohella on valmis harjoittamaan omaa toimintakykyään vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. Kaikenlainen yhdistystoiminta luo ihmisten välille sosiaalisia verkostoja, jotka ovat tärkeitä yhteiskuntaa koossa pitäviä voimia.
Vastuulliset harrastajat huolehtivat aseistaan pääsääntöisesti hyvin ja säilyttävät niitä turvallisesti, lain edellyttämällä tavalla. Aina silloin tällöin paljastuu kuitenkin laiminlyöntejä. Lisää huomiota pitäisikin kiinnittää siihen, miten voidaan nykyistä paremmin puuttua huolimattomuuteen aseiden säilytyksessä. Joissain kannanotoissa on kuitenkin esitetty jopa aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä. Vaihtoehtoisten säilytystapojen kustannukset ja keskitettyyn säilytykseen liittyvät turvallisuusriskit ovat kuitenkin niin suuret, että lopputulemaa ajatellen sellaista ratkaisua on vaikeaa pitää järkevänä.
Esillä ollut ehdotus poliisin suorittamista, ennakkoon ilmoitettavista säilytyksen tarkastuksista on kohdannut vastalauseita harrastajien taholta, mikä on aivan ymmärrettävää. Moni kokee asian niin, että harrastajat leimataan esityksellä potentiaalisiksi rikoksentekijöiksi. Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä.
Aseet kuuluu saada pois sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät käyttäytymisensä tai terveydentilansa perusteella sovi pitämään sellaisia hallussaan. Tässä tavoitteessa ollaan päästy jo aimo askel eteenpäin, kun poliisi ajoi viime joulukuussa ristiin ase- ja rikosrekisterit. Myös aseluvan hakijan kattavampi arviointi ja sen kannalta tarpeellisten tietojen parempi saatavuus lupaviranomaiselle on järkevä ajatus. Se on kuitenkin realismin nimissä myönnettävä, että mikään kielto ei poista laittomien aseiden ongelmaa. Kieltoja kun tottelevat vain lainkuuliaiset kansalaiset.
Oman käsitykseni mukaan lopulta yksi suurimmista tekijöistä turvallisuuden osalta on lupaprosessi. Miten lupa myönnetään, mitä edellytyksiä vaaditaan, minkälaisilta tahoilta lausuntoja pyydetään, kuinka usein luvat pitää anoa jne. Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllä varmasti seurataan.
Kotietsintäoikeus ilman perusteltua syytä ja lupaa ei ole oikein. Ampuma- tai metsästyseuroihin ei voida ketään pakottaa.
"Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä."
Voiko yllä olevan käsittää siten, että et ehdottomasti VASTUSTA aselakiesityksen kodinpenkomis-pykälää? Kuinka monta huolimattomasti säilytettyä asetta ihmisten kodeista löytyisi, kun poliisin täytyisi 2vko ennakkoon ilmoittaa tarkastuskäynnistä? Turvallisuusilluusio.
Aselupajärjestelmä pitäisi muuttaa siten, että anottaisiin eräänlainen yleishallussapitolupa, joita voisi olla esimerkiksi kolme erilaista. Yksi yleislupa, jolla voisi ostaa haulikoita ja kivääreitä. Toinen, jolla saisi edellämainittujen lisäksi käsiaseita. Kolmas, jolla saisi aseita, jotka eivät ole edellämainituissa kategorioissa. Näillä korteilla jokainen saisi hankkia ne aseet, joita katsoo tarvitsevansa. Kortti olisi voimassa niin kauan kuin henkilö siitä luopuu tai syyllistyy rikokseen, joka olisi sellainen, että aseita ei hänelle voida antaa - esimerkiksi väkivalta- tai huumausainerikos.
Nykyinen aselupajärjestelmä on lähinnä rahastusautomaatti ja rehellisten aseharrastajien kiusaamista varten. Miksi kaikki luvat ensimmäisen hallussapitoluvan jälkeen pitää harkita? Muuttuuko aseluvan hakija, jolla on ennestään 5 aselupaa, vaaralliseksi kun hän hakee kuudetta?
Kommentissa 1 oli, mitä itse unohdin. Yhdistyspakko(pitäisi kuulua ampuma- tai metsästysseuraan) aselakiesityksessä on PERUSTUSLAINVASTAINEN.
Perustuslaki:
13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Ensinnäkin, moinen kotietsintäjärjestelmä on ihan perseestä, ja rikkoo monella tapaa jo muitakin lakeja olemassaolollaan.
Ehdoitan sellaista systeemiä, että poliisilaitosten yhteyteen perustettaisiin "asehotelleja" joihin aseita omaavat henkilöt voisivat (nimellistä) korvausta vastaan viedä aseensa säilytykseen oman harkintansa mukaan ilman mitään isompia selvityksiä. Esimerkiksi masennuksen sairastuva voisi viedä lääkärin kehoituksesta tussarinsa säilöön vaikka 5kk ajaksi, että pahimmasta vaiheesta pääsee ohitse. Tämän jälkeen hän voisi, mikäli siihen tuntee kykenevänsä, hakea aseensa takaisin omaan varastotilaansa.
Ampumaradoille aseiden varastointitilojen rakennuttaminen ja niissä aseiden säilyttämisen pakottaminen on vielä enemmän harmien kerjäämistä kuin mitä nykyinen systeemikään on.
Outilta varsin asiallinen ja rakentava kirjoitus - kiitos.
Itse esitin heti alkuunsa myönteisen kantani siihen, että poliisi voisi tarkastaa miten aseita säilytetään - ei se olisi suinkaan mikään kotietsintä, vaan aseiden omistaja/haltija näyttäisi poliisille missä ne hänen luvalliset aseensa ja patruunansa ovat.
Minulla ei ole mitään poliisia vastaan - päinvastoin olen jopa kutsunut supon porukkaa vierailulle kotiini ja tavallisen poliisin kotiini noutamaan vanhentuneita räjähteitä.
Rehellisillä ja asiallisilla suomalaisilla ei ole mitään syytä pelätä poliisia. Venäjä on asia erikseen siellä kansalaiset pelkäävät varmaankin ihan aiheellisesti poliisia (miliisiä) ja muita viranomaisia enemmän kuin rosvoja.
"Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä."
Säilytyksen turvallisuudessa ei ole enää kauhean paljoa kehittämisen varaa. 1998 aselain myötä asevarkaudet putosivat vajaan tuhannen kinttailta vuodessa sadan ja kahdensadan välille, kun turvakaappeja alkoi tulla laajemmin käyttöön.
Vielä voi tuota kiristää sen mitan, että yhdenkin aseen säilyttämiseksi pitää olla nykylain mukainen kaappi. Mutta vaikutus on jäävä enää vähäiseksi.
Vuosittain varastetaan 0,19 promillea luvallisista aseista ja usea saadaan takaisinkin. Se tarkoittaa, että maksimissaan 0,12 promillea aseenomistajista on saattanut säilyttää asetta huolimattomasti - jos olettaa että kaikkia varastettuja aseita on säilytetty huolimattomasti. Säilytysrikkeistä ei kuitenkaan ole rankaistu näistä kuin murto-osaa, joten oletettava on että säilytyssäännöksillä ei ole enää merkittävää etua saavutettavissa - asian voisi sanoa olevan hyvin, hyvin liki kunnossa.
Aselain muuttaminen sellaiseksi, että se palvelee parhaiten molempia osapuolia on kaikkien etu. Lupaprosessi tulisi muuttaa järjestelmällisemmäksi, mutta samalla itse aseiden hankkimista ja hallussapitoa koskevaa byrokratiaa merkittävästi vähentää.
www.aselaki.com on eräs esitys uudeksi aselaiksi, joka perustuu jo aiemmin viitattuun aseluokkakohtaiseen korttijärjestelmään ja sisältää asianmukaiset poikkeusmenettelyt mm. työtarkoituksiin. Vaihtoehtoja on monia, mutta tässä mainitun asekorttijärjestelmän ehdottomat edut ovat tehostettu henkilösoveltuvuusvalvonta ja sitä kautta parantunut turvallisuus sekä vähemmän lupaviranomaisia rasittava ja siten halvempi ja myös harrastajien etua palveleva malli.
Lupaharkintoja tehtäisiin nykyisen joka ainoan yksilöllisen aseen hankkimisluvan käsittelemisen sijaan käytännössä vain kerran-kaksi, keräilijöiksi pyrkivien tapauksessa kolme kertaa koko ampumaharrastajan historian aikana, ja vuotuisen 80-90 000 erikseen käsiteltävän hankkimis- ja hallussapitolupaprosessin sijaan lupaharkintoja tehtäisiin ehkä viisi tuhatta (sillä suurimmalla osalla luvista ostetaan jo jollakulla ennestään jollakulla harrastajalla luvilla ollut käytetty ase ja vuotuisten uusien, kaupasta ostettavien aseiden määrä liikkuu noin puolessakymmenessä tuhannessa kappaleessa).
Tämän ansiosta, vaikka pudottaisimme lupakäsittelyyn käytetyt työtunnit ja siten myös kustannukset kymmenesosaan, kykenisimme käyttämään nykyistä kaksi kertaa enemmän aikaa jokaisen luvanhakijan taustojen selvittämiseen.
Nykyisen asehallinnon sekä aselakiesityksen toimihenkilöiden intressejä tarkemmin pohtimatta, se seikka on kuitenkin jo käynyt varmasti selväksi kaikille, ettei heillä ole haluja luoda toimivaa lakia - vaan tehdä vain jotakin, jotta näyttää, että jotakin on tehty kun käsky on annettu, seurauksista välittämättä. Sen lisäksi, että aselakiesitys ei palvele kenenkään etuja, se on jopa perustuslain vastainen sekä ohittaa tiettyjen direktiivien yhtenäistämiseen pyrkivät standardit.
Yksinkertaisella matematiikalla voi helposti laskea, että ampumaharrastuksen aloittaminen vastaavaisuudessa on sekä taloudellisesti että ajallisesti merkittävä ponnistus. Vastaavaisuudessa ensimmäiseen aselupaan voi joutua käyttämään jopa kaksi tuhatta euroa ja kaksi vuotta aikaa, käyden lukuisia kursseja, ampuen laina-aseilla aktiivisesti, todistaen terveyttään ja syyttömyyttään ja tällöinkin vain saadakseen käyttötarkoitukseensa käytännössä soveltumattoman ampuma-aseen, jolle mitä korkeimmalla todennäköisyydellä annetaan enintään viiden vuoden määräaikainen lupa. Harrastajan täytyisi jatkuvasti todistaa aktiivinen harrastuneisuus elämäntilanteestaan ja muista tekijöistä riippumatta, ja erittäin suuren vakuuden luvan uusimiseksi antaa se, että sama henkilö (M. Lehtonen) on aiemmin AYO:n yhteydessä todennut, että ampumista kaksi kertaa kuukaudessa on pidettävä aktiivisena harrastuneisuutena, mutta kuitenkin hiljattain todennut, ettei tämä itse asiassa täytäkään kriteereitä.
Laiho on ollut luomassa HE106/2009. On mainittava, että hän on myös aiemmin vuonna 1998 ollut ajamassa esitystä ampuma-aselaiksi melko samankaltaisin tavoittein mitä nyt on esitetty, mutta esitys hylättiin, hänet hyllytettiin ja laki valmisteltiin intressipiirien voimin asianmukaisemmaksi.
Putkisen kanssa olen eri mieltä. Suomen poliisissa on jo vuosikausia ajettu varsin aseharrastajavihamielistä linjaa. Poliiseja, jotka harrastavat aseiden kanssa ja kehittävät ammattitaitoaan sillä alalla, pidetään työyhteisössään epänormaaleina. Ja kansalaisten aseharrastusta pidetään vähintäänkin epäilyttävänä, kovaa kontrollipolitiikkaa ajetaan surutta.
Ja jäljet pelottavat. Muistaako Putkinen vantaalaisen asekeräilijän tapauksen kohta parin vuoden takaa? "Kerrostalossa valtava asekätkö", lastentarha evakuoitiin ja arvoaseet heiteltiin maijan peräkärryyn median salamavalojen välkkeessä... ja sitten ilmeni että kaveri onkin täysin luvitettu asekeräilijä, eikä poliisi kyennyt edes tätä tietoa ottamaan esiin ennen järjestämäänsä sekopäistä spektaakkelia.
Keräilijän yksityisasiat leviteltiin tiedotusvälineisiin, häntä mustamaalattiin ja luonnemurhattiin, yritettiin syyttää kerrassaan stalinistisella mielikuvituksella ties mistä ja loppujen lopuksi saatiin aikaan tuomio muutaman sadan gramman liikamäärästä ruutia säilytyksessä. Ja sekin vain kuulusteluissa kiristämällä, ruutimäärien toteamisessa oli sen verran epäselvyyttä että pelkällä materiaalitodisteella ei olisi ollut arvoa.
Minulle tämä tapaus toi päivänvaloon suomalaisen virkavallan saastaisesta sielunmaisemasta ihan riittävästi. Kotietsintään vaaditaan konkreettinen rikosepäily rikoksesta josta voi seurata vankeutta. Tästä ei ole mitään syytä joustaa tippaakaan.
Hienoa!
Olen todella iloinen tavasta, jolla suhtaudutte lakiuudistukseen.
Lähtökohtaisesti olen nimimerkki Silinterin kanssa samaa mieltä, seuraavin perustein :
-Nykyinen aselaki on harrastajan kannalta varsin toimiva, tosin aseiden teknisiin ominaisuuksiin kiinnitetään turhankin paljon huomiota. Lähtökohtahan lupaprosessissa pitäisi olla se, että voidaanko juuri tälle henkilölle myöntää lupa aseen hankkimiseen. Ja erityisesti sen ensimmäisen aseen hankkimiseen.
Samaten voitaisiin tarkistaa hankittavan aseen säilytystapa ja paikka, sitä ensimmäistä aselupaa hakiessa. Valmisteilla olevaan lakiin on esitetty poliisin ilmoittavan tarkistuskäynnistään 2 viikkoa ennen. Mitä tällä haetaan?
Täysin hyödytöntä ja resurssien kuluttamista. Vai halutaanko luoda poliisista jopa pelote?
-Ensimmäistä aselupaa hakiessa prosessi voisi olla melkoisen tiukka, sisältäen terveydentilan todistamisen, tarkoin määritellyin kriteerein. Eli lääkärintodistus tai pelkkä rekisterimerkintä hakijan suostumuksella, voidaanko henkilölle myöntää lupaa ollenkaan. Esim. Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhaajat olisivat estyneet hankkimasta asetta laillisesti ollenkaan, mikäli heidän terveydentilansa olisi pystytty edes rekisterimerkinnällä todentamaan epäsopivaksi.
-Lääkäreille ilmoitusvelvollisuus, eli vastaavaan tapaan kuin ajo-oikeutta tarkasteltaessa, tietyt sairaudet ja esim. alkoholiongelma aiheuttaisi merkinnän. Tällä voisi olla laajalti ehkäisevä vaikutus mm. perheväkivallan vähenemiseen yleisestikin, ei pelkästään aseiden väärinkäyttöön.
-Kahden luotettavan henkilön todistus vaadittiin vielä 80-luvulla luvanhakijan luotettavuudesta ja soveltuvuudesta aseenhaltijaksi. Olen itse läpikäynyt tämän vaiheen 16-vuotiaana, vaikka hain rinnakkaislupaa isäni metsästysaseisiin.
Metsästyskortti ei riittänyt vielä todisteeksi harrastuneisuudesta.
-Hakiessani ensimmäistä lupaani itselataavaan pistoolin, sain luvan sen aikaisen käytännön mukaan määräaikaisena, vuodeksi. Vuoden kuluttua taas todistus harrastuneisuudesta. Tämän jälkeen en ole harrastuneisuuttani tarvinnut todistaa, sen ovat todistaneet aktiivinen kilpailu ja seuratoiminta. Valitettavasti kaikki harrastajat eivät ole näin aktiivisia, eivätkä tunnettuja henkilökohtaisesti lupaviranomaisen kanssa.
Mutta aina kannattaa muistaa, että kaikki eivät tule koskaan kilpailemaan, eivätkä halua kuulua ampuma tai metsästysseuraan. Mielestäni heitä ei kuulu syrjiä, eikä vaatia pakollista kuulumista seuraan tai yhdistykseen. Tämähän on jo hivenen perustuslain teemaakin vastaan. No mitä vaatimuksia heille?
Em. lääkärintodistuksen lisäksi, 2 luotettavan henkilön todistus, kirjallisesti ja vaikka lyhyellä haastattelulla todentaen, että ko. henkilö harrastaa virkistysammuntaa, omaksi ilokseen, tekee sen vastuullisesti ja asiallisesti. Näinhän on Suomessa jo tehty kautta itsenäisyytemme sivu. Eikä ongelmia ole koskaan ollut.
Olen harrastanut metsästystä ja urheiluammuntaa nyt 26 vuoden ajan.
Käytän harrastukseeni tuhansia euroja vuodessa. Viime vuotisen harrastuspäiväkirjan mukaan ammuin yli 12 tuhatta laukausta. Tyttöystäväni harrastaa kanssani, tosin hän ei kilpaile, mutta olen erittäin iloinen, että meidän oma yhteinen harrastus on tuonut meille uusia ystäviä, paljon raitista ilmaa ja ennenkaikkea yhteistä aikaa, niin metsässä kuin radallakin. Näitä laadukkaita yhteisiä hetkiä emme toivo meiltä yhtään vähennettävän. Mutta meillä on vakava pelko, että näin saattaa käydä, jos harrastajajärjestöt sivuutetaan aselain valmistelussa ja runnotaan lakiesitys väkisin läpi.
Valmisteilla oleva aselaki ei todellakaan pureudu Suomalaisen yhteiskunnan ongelmiin, kasvaviin mielenterveys kysymyksiin, syrjäytymiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka johtivat esim. traagisiin koulusurmiin.
Valmisteilla oleva aselaki tekee takuuvarmasti yhden asian. Vähentää radikaalisti nuorten harrastusmahdollisuuksia maaseudulla ja tulee tekemään uusien pistooliammunnan harrastajien mukaan tulemisen käytännössä mahdottomaksi. Lisäksi tämän hetkinen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje on luonut aktiivisille harrastajille jo todistusvelvollisuuden, ja lisäksi on kyseenalaistettu heidän tarve esim. uusia harrastusvälineitään.
Eihän lainkuuliaiset harrastajat ole tehneet mitään pahaa, joten miksi heille annetaan tavallaan kollektiivinen rangaistus? 20 vuotta aktiivisesti harrastaneille, SM-tasolla kilpaileville myönnetään nykyisen lain hengen vastaisesti määräaikaisia lupia, vaikka heillä on osoittaa jopa laajempi harrastuneisuuden tausta, kuin esim. minulla.
Aseiden määrä tai toimintatapa ei vastuullisissa käsissä ole ongelma, olipa harrastajalla 1 tai 30 asetta. Ennemminkin ongelmana näen esim. Jokelan ja Kauhajoen tapauksessa poliisin riittämättömät resurssit valvoa SEN ENSIMMÄISEN ASEEN hankkijan taustoja ja aikomuksia. Kumpikaan ei ollut harrastaja, eikä sellaiseksi aikova.
Heille myönnettiin tavallaan automaattisesti, taustoja tutkimatta hankkimislupa, aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen perusteella, toistaiseksi. Ja tämä virhe riitti, jotta liki 20 ihmistä murhattiin.
Eli painotan edelleenkin : Kontrolli ensimmäistä lupaa hakevaan tiukemmaksi. Sitten kun harrastusta on takana todennetusti, esim. vuoden ajan, niin lupakäytäntöä voitaisiin jopa keventää. Nyt aktiivinenkin SM-tason harrastaja joutuu käymään läpi tiukan haastatteluprosessin, esim.halutessaan uusia loppuunammuttua kilpa-asetta lääkärintodistuksen, kahden poliisin haastatelun yms. Jopa pahimmallaan 2 kertaa vuoden aikana. Tämä ei liene lainsäätäjän tarkoitus?? Eli kiristävät toimenpiteet suuntautuvat ennestään lainkuuliaisiin ihmisiin, eivätkä niihin, joiden kontrollointi pitäisi tehdä.
Maailman maissa on lukuisia esimerkkejä, joissa aselain kiristämisellä on luotu kielletty hedelmä, eli halu hankkia laiton ase. Iso-Britannia on tästä oiva esimerkki, samaten Belgia. Belgiassa tehtiin tiukka aselaki, jonka seurauksena arviolta miljoona asetta katosi. Iso-Britanniassa katujen kingi on se, jolla on 100 euroa laittoman pistoolin hankkimiseen, maahan virtaa jatkuvasti laittomia aseita, joilla tehdään huomattava määrä ryöstöistä ja katuväkivallasta. Näiden rikosten kasvu on ollut jopa 250%, verrattuna edellisen aselain aikaiseen tilanteeseen. Voi vain kysyä : Halutaanko Suomeen samaa?
Kaikki meni hyvin putkeen kun hain luvat 2,5 vuotta sitten. Sen asian syhteen ei ole moittimista. Poliisien kotitarkastus on aika kova juttu. Eiväthän poliisit tutki niidenkään koteja joilla ei lupaa ole laittomien aseiden varalta. Niillä ilmeisesti tehdään iso osa rikoksista suomessa.
Oletteko tietoisia,miten laitonta räjähdysaineen käyttö ja varastointi on kivilouhimoilla ja murskaamoilla? Nyt puhuttu paljon aseiden laittomuuksista, mutta unohdettu kokonaan, että räjähdysaineiden käyttö ja varastointi ovat myös luvanvaraista toimintaa. Kyseisestä laittomuudesta voi sanoa, että kyseessä on järjestäytynyt rikollisuus. Räjähdysainetehtaat myyvät louhijoille räjähdysaineita vastoin lainsäädäntöä. Ostoluvan myöntämisen edellytys on, että pitää olla Turvatekniikankeskukselta lupa lainmukaiselle varastolle ja käyttää lain edellyttämällä tavalla.
Määräykset ilmoitusvelvollisuudesta ja luvanvaraisuudesta on määrätty laissa.Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn tuvallisuudesta 390/2005. Tuhansia kiloja räjähdysaineita käytetään talojen vieressä laittomasti. Räjähdysaineita säilytetään pakettiautossa. Sisäministeriö estää tutkimukset koska valvonta on pettänyt kymmeniä vuosia.
Tuhot on pihapiireissä nähtävillä ympäri Suomea.
Edelleen Haapajärven poliisi vääristelee asiakirjoihin tapahtuman.
http:// www.kotinet.com/veikko.tenkula
11: Valitettavasti tuolla ei ole mitään tekemistä aselakiehdotuksen kanssa. Olet väärässä blogissa.
1) HE 106/2009:n kirjoittanut ja valmistellut Jouni Laiho on TAAS hyllytetty aseasioista pois. Hän vastaa nykyään arpajaisasioista. -> Sisäministeriön Poliisihallitus siirsi miehen pois aseasioiden parista 1.1.2010, kauan ennen kuin HE 106/2009 tulee päätösvaiheeseen.
2) Aselain muutoksista eniten närkästyttävät asiat (kotietsinnät, yhdistyspakko,viranomaisvallan jakelu yksityisille yhdistyksille ilman virkavastuuta) eivät edes paranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta mitenkään mainittavasti. Tietojenvaihto mielenterveyspuolen, puolustusvoimien ja poliisin kesken on sen sijaan ihan hyvä idea. Ensiaseen hakijan syynäämiseen kannattaa käyttää resursseja.
3) Uudesta aselaista saataisiin hyvä jos alan asiantuntijoita eli ampujien ja metsästäjien noin 20 eri yhdistystä ja heidän asiantuntijoitaan kuultaisiin aidosti ja järkevät ehdotukset otettaisiin lakiin saakka. Nyt näin ei ole tehty ja se valitettavasti näkyy lakitekstin surkeudessa.
4) Lainsäätäjän ja -valmistelijoiden tulisi muistaa välillä sekin, että aseiden omistajat ovat normaaleja työssäkäyviä ihmisiä joilla on lapsia, vanhempia ja jotka ovat aivan yhtä huolissaan yleisestä turvallisuudesta ja mielisairaiden ihmisten riehumisista kuin kaikki muutkin.
5) Sisäministeriön erilaiset populistiset väitteet aseiden erityisen suurista määristä Suomessa voitaisiin jo unohtaa. Ensinnäkin rekisteröityjä aseita on 1,57 miljoonaa kpl mikä on Eurooppalaisittain keskivertomäärä eli noin 30 kpl / 100 henkeä. Muualla Euroopassa vaan ei rekisteröidä läheskään kaikkia sellaisia aseita kuin Suomessa. Suomen aserekisterissä on paljon haulikoita (591 tuhatta) ja pienoiskiväärejä (251 tuhatta). Ranskan tilastoissa niitä on 0 kpl koska ne eivät siellä vaadi edes aselupaa. Jos Suomen luvuista ottaa nuo pois niin jäljelle jää 731 tuhatta luvallista asetta. Siitä pitää vielä vähentää valopistoolit (7600 kpl) ja kaasusumuttimet (15500 kpl). Luvuksi tulee 708 tuhatta. Väkilukuun suhteutettuna meillä onkin enää 13 asetta /100 henkeä. Ranskan luku on silti edelleen se noin 30 asetta / 100 henkeä. Lisäksi on lähes varmaa että Sisäministeriön vanhentuneessa aserekisterissä on paljon haamuaseita eli sama ase näkyy useamman henkilön luvilla ja aseita on romutettu mutta ne kummittelevat edelleen rekistereissä.
-> Suomessa ei edes ole mitenkään erityisen paljon rekisteröityjä ampuma-aseita muihin EU-maihin verrattuna
Putkiselle, Venäjällä on todella syytä pelätä rikollisia enemmän kuin miliisiä, minä pelkään myös Suomalaisia jotka ehdoin tahdoin haluavat jotakin ihme kriisiä Suomen ja Venäjän välillä. Suomen puolustusvoimat ja Venäjän armeija tappavat yhteen törmäyksessä enemmän ihmisiä kuin Venäjän rikolliset tai miliisi yhteensä. Mitä voi sanoa jos joku Suomalainen haluaa ajaa meidät sille linjalle, voi piirtää suoraan viikset nenän alle sanoisin minä. maanpuolustuksellisesti sillä ei ole mitään tekemistä vaan on ainoastaan vaaraksi koko Suomelle.
Koko viime vuoden ja nyt jatkuneen asekeskustelun yksi kummallinen piirre on, että se keskittyy kurttuotsaisesti pelkästään ja käytännössä luvallisten aseiden hallussapitoon ja kunnollisten kansalaisten valvontaan (metsästäjät, ampumaseurat) niin kuin yleensäkin, jos joku asia nousee häiriötekijäksi yhteiskunnassa.
VÄHEMMÄN KUITENKIN KÄYDÄÄN KESKUSTELUJA MITEN HALLITA LUVATTOMIA ASEITA, SAIRAITA ILMIÖITÄ JA IHMISIÄ.
Tähän on tietenkin syynä se, että asiallisia kunniallisia ihmisiä ja ilmiötä pystytään valvomaan ja kaikki tietävät mistä puhutaan. Nämähän eivät ole koskaan olleet ongelmia ei ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mutta voimakkaasti esiin nousseen yleisen asekielteisyyden seurauksena aseiden myyntiä, uusien aselupien saantia ja seuraavaksi varmasti säilytyksiä ja harrastustusmahdollisuuksia vaikeutetaan nimenomaan näille asiallisille kunniallislle kansalaisille ja tietenkin erilaisia maksu ja kustannuskäytäntöjä samalla lisätään.
Rikolliset eivät ole koskaan tarvinneet aselakeja eikä aseenhankintalupia, eivätkä ne tulevaisuudessakaan tule tarvitsemaan. Rikollinen hankkii ja käyttää tarkoituksiinsa asetta maasta, laeista ja lupakäytännöistä riippumatta. Rikolliset eivät myöskään ilmesty viranomaisluukuille suorittamaan minkäänlaisia lupa- tai rikemaksuja aseiden hankinnoistaan saati niiden käyttämisestä.
Kun mennään rikolliselle ja sairaille alueille niin on yhä vähemmän asiallisia tietäjiä kuinka asiat tulisi tehdä oikein (lukuunottamatta jälkiviisaita), organisoida ja hoitaa. Jos tällainen tieto ja osaaminen olisi ollut v iranomaisten hallinnassa niin ei Suomessa ikinä olisi tapahtunut Myyrmannin, Jokelan, Kauhajoen ja Sellon murhia.
Näistä huolimatta yleisen ilmapiirin muutoksen seurauksena tuntuu, että halutaan metsästäjiä ja ampumaseuralaisia rangaista ikäänkuin he olisivat vastuussa murhista Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa.
Toivottavasti uuden lain esivalmistelussa on ampumaseurojen ja metsästysseurojen edustus mukana tuomassa oman näkökantansa ja toivotaan, että valvonta ei johda älyttömyyksiin niinkuin nyt jo olen joissakin tapauksissa nykyisen lain voimassaollessa kuullut tapahtuneeksi joidenkin kunniallisten kansalaisten kohdalla.
Hei.
Kirjotus oli hyvä ja asiallinen kannanotto aselakimuutokseen liittyen.
Halusit tietää: "Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista."
AAHY:n ohjeistukset lupaviranomaisille, sekä ohjeistustenohjeistukset edelliseen ohjeistukseen on saanut koko poliisiviranomaisten lupahallinot sekaisin ja noudattamaan täysin laitonta käytäntöä aselupien myöntämiseen.
Perusteluna "ohjeistuksiin" Jouni Laiho ja Mika Lehtonen AAHY:n "pikku-puuhamiehet", ovat käyttäneet "lupahallinon yhtenäistämistä" aselupien osalta. Tämä on täyttä sontaa ja valhepropagandaa vain aselakiesityksen läpimenemisen puolesta, eikä kerro totuutta.
Poliisiviranomaisilla on täysin erillaiset käsitykset hyvästä hallintotavasta aselupien osalta eri poliisipiirien alueella tai jopa samassa lupahallinnossa riippuen käsittelijästä.
Varsinais-Suomen poliisilaitoksen ylikomissaario Taina Holstila on luonut AAHY:n ohjeiden mukaan täysin mielivaltaisen päätäntävallan aselupien käsitelyyn, hylkäämiseen ja myöntämiseen. "AAHY:n arvonta aselupaan" maksaa 68 euroa + lääkärinpalkkion. Kukaan ei tiedä voittaako tämä arpa, kun säännöt muuttuvat tilanteen mukaan ja aina luvanhakijankannalta huononpaan suuntaan.
Varsinais- Suomen poliisilaitokselle jätetty lupahakeus 5 kk sitten. Ampumaharrastaja on odottanut 5 kk päätöstä aselupahakemuksiinsa. Lääkärintodistus on voimassa 6kk. Onko tarkoitus vain "väsyttää" lupahakija perumaan hakeuksensa. Missä on hyvä hallinto ja virkamiestapa lupahallinnossa.
Toinen ampujakollega muualta Suomea sai viikossa samankaltaiset aseluvat haastatteluineen, kuin tämä onneton Varsinais-Suomalainen harrastaja.
Toisissa poliisipiireissä vaaditaan edelleen kaikkiin aseisiin lääkärintodistus, haastattelu jne. Vaikka oheissa sanotaan, että ensimmäiseen pistoolin tarvitaan lääkärintodistus. Lisäksi ohje antaa viranomaiselle harkintavallan "päättää" lääkärintodistuksen tarpellisuus kaikkiin muihinkin aseisiin. Onko tällainen ohje rationaalinen luvanhakijan kannalta?
Nämä AAHY:n ohjeet ovat romutaneet kansalaisten uskon Suomen oikeuslaitokseen, poliisiviranomaisiin, ja sisäasiainministeriön kykyyn hoitaa sille annettua tehtäväänsä.
Koko aselakiesitys pitää hylätä ja viedä uudelleen valmisteluun asiantuntioiden valvonnassa.
On hienoa huomata, että kokoomuksen eduskuntaryhmästä löytyy kansanedustaja, jolla on rohkeutta ilmaista kantansa tässä tärkeässä asiassa, jonka valmistelu on syyllistytty melkoisiin laiminlyönteihin ja tulos on ainakin vielä perustuslain vastainen ja loukkaa meidän tavallisten suomalaisten miesten ja naisten arvoja erilaisine syyllistämisprosesseineen.
Onnittelen nurmijärveläistä kansanedustajaa. Toivon, että samaa tahtoa löytyisi myös Helsingistä mieluummin olevista tai jos heitä ei ole, niin heidän tilalleen tulevista kansanedustajista.
Kiitos kansanedustaja Outi Mäkelä.
Jarmo Nieminen
Helsinki
Hyvä Outi Mäkelä,
kirjoituksesi edustaa harkintaa, hahmotuskykyä ja järkeä, jota totisesti tuntuu puuttuvan sekä medialta, että virkamiehiltä, joiden käsistä HE106/2009 on päässyt livahtamaan käsittelyynne.
Tällaista tekstiä olisin odottanut Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajan suusta, jo useampaan otteeseen. Ehkä puheenjohtaja on siis väärä henkilö, ainakin minun mielestäni. Hysterialla ja kieltoviidakolla ei luoda mitään toimivaa, koskaan.
Lyhyesti nykyisestä lupaprosessista: kenttä on täysin hajalla, lakia noudatetaan vain osassa Suomea ja muualla täysi mielivalta on hallitsevana. Pahin tilanne on Turun, Vantaan ja Seinäjoen alueilla. Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä mm. Asekauppiaiden Liiton johtoon. Myös harrastajien liittojen johdosta löytyy runsaasti tietoa ja kerrottavaa.
Entinen AAHY, nykyinen AHY, johtaa tietoisesti harhaan sekä tiedotteillaan, että käyttämällä täysin perusteettomia väitteitä faktoina. Em. yksikön tavoite on vain ja ainoastaan Ritva Viljasen johdolla lopettaa kaikenlainen aseharrastus Suomesta. Valitettavasti asia on näin yksinkertainen ja siksi hyvin vaikea hyväksyä. Pala kerrallaan, laji kerrallaan, kohti täydellistä asekieltoa.
Sellaisia maita on toki ollutkin jo. DDR ja Neuvostoliitto, parhaimpina mainitakseni.
Kiitos, että jatkat työtä oikeuden, kansalaisoikeuksien ja vapauden puolesta.
HE 106/2009 eräs puute on, että lakiesitys ei sisällä reserviläisten ampumaratatoimintaa hyväksyttynä aseluvan saantiperusteena. Maamme puolustus perustuu reserviin. Miksi reserviläisten ampumatoiminta ei ole lakiesityksessä mainittu hyväksytty käyttötarkoitus? Onko maamme reserviläiset tarkoitus riisua aseista.
Moni reserviläinen palvelee Suomen rauhanturvajoukoissa mm Afganistanissa. Monella turvaajalla on Suomessa omalla luvalla reserviläiskivääri. Onko tarkoitus, että rauhanturvaajareserviläinen, noudattaakseen lakia, luovuttaa oman reserviläiskiväärinsä poliisipiirinsä asevastaavalle tuhottavaksi tultuaan takaisin Suomeen? Näin tulee käymään, mikäli laki menee sellaisenaan läpi Eduskunnassa. Se mitä aselakiin ei ole kirjattu, ei tule olemaan myöntämisperuste!
Luulisi puolustusvaliokunnan olevan kiinnostunut myös aselaista. Mistä saadaan jatkossa rauhanturvaajia, jos heihin ei voida luottaa aseellisessa toiminnassa kuin toimittaessa ulkomailla. Pertti Salolainen, kok/Helsinki ja Ilkka Kanerva, kok/Turku, esimerkkeinä passiivisuudesta. Herätkää jo, tai ulkoistakaa rauhanturvaajat vaikka hankkimalla heitä lähimaista. Vaalit on 2011. Kokoomuksella on viimeinen hetki herätä populismista. Mielenterveyttä ei paranneta aselailla vaan parantamalla sairaita
Outi Mäkelä, miten TE äänestäisitte, jos nykyinen aselakiehdotus HE106/2009 tulisi äänestettäväksi suureen saliin? Äänestäisittekö oman mielen mukaan vai ryhmäkurin puitteissa?
Hei, ja kiitos kysymyksestä, olen koonnut omat ehdotukseni aseturvallisuuden parantamiseksi tähän:
HE 106/2009 45 § Kuuluminen yhdistykseen: tässä muutoksessa
edellytetään pistoolin ja revolverin hankkijoille ampumaseuran
jäsenyyttä. Tässä vaarallisesti poliisi siirtää vastuuta
hankkimisluvan myöntämisestä yhdistyksille, joita ei kuitenkaan
millään tavalla voida laittaa vastuuseen otetuista jäsenistä tai
annetuista suosituksista. Tämä on vaarallista, ja sen sijaan tulisi
varmistaa poliisin mahdollisuudet yksityiskohtaisesti tutkia
tarvittavat asiat. Tämäntyyppisissä kategorisissa vaatimuksissa on
myös sellainen vaara, että ne antavat suoraan ohjeet epärehellisin
perustein asetta hankkimassa oleville: keplottele jäseneksi seuraan,
niin aseen saaminen helpottuu.
HE 106/2009 53 a § Harrastuksen jatkumisen osoittaminen: tämä kohta
tuo valtavan työmäärän poliisille. Tämä työ on vääjäämättä poissa
aselupien tarkasta käsittelystä, ja erityisesti ensimmäistä lupaansa
hakevien henkilöiden tutkimisesta. Harrastuksen osoittamista ei
kuitenkaan edellytetä keräilijöiltä ja muistoesineen haltijoilta,
koska heillä ei voi olla mitään osoitettavaa. Jokaista luvanhaltijaa
koskevat kuitenkin samat vaatimukset sopivuudesta aseen haltijaksi.
Harrastuksen osoittaminen ei millään tavalla kerro sopivuudesta, joten
pykälästä ei ole mitään hyötyä. Hyödyllisempää on käyttää aika
rikosten ja rikkomusten tutkimiseen ja yhteydenpitoon muiden
viranomaisten ja terveydenhoidon kanssa ja tätä kautta löytää
todennäköisesti ei enää aseen haltijaksi soveltuvat henkilöt.
Soveltuvuus voi alentua koska tahansa, ei vain viiden vuoden välein.
Tiedotus on tässäkin asiassa varmaankin hyvin paikallaan tarpeettoman
pykälän sijasta. Moni ikääntyvä aseen haltija olisi varmaankin valmis
luopumaan aseistaan esimerkiksi perillisilleen, jos asia tulisi
esille. Samalla myös tulee huolehtia siitä, että perillisten
mahdollisuus saada hallussapitolupa aseille turvataan. Näin aseet
ovat parhaiten turvallisissa käsissä.
HE 106/2009 106 b § Säilytystilojen tarkastaminen: en puutu paljon
keskusteltuihin laillisuusnäkökohtiin tässä pykälässä, koska
huolestuttavampi asia on poliisin vähien resurssien käyttäminen
satunnaisiin tarkastuksiin. Koska tarkastuksesta ilmoitetaan
etukäteen, ei laiminlyöntejä koskaan löydy. Tämä työaika, kaikkiaan
esityö, tarkastus ja raportointi yhteen laskien joitakin tunteja
tarkastusta kohden, voitaisiin käyttää ensimmäistä asetta hankkivien
parempaan tutkimiseen ja muuten väkivaltarikosten ja
järjestysrikkomusten yhteydessä asianosaisten tarkkaan tutkimiseen
aseiden osalta. Poliisin aika tulisi käyttää rikollisten ja rikosten
tutkimiseen kansalaisten tutkimisen sijasta.
Tämä pykälä kannattaa turvallisuuden parantamiseksi poistaa ja korvata
poliisin tiedottamiskampanjalla, jossa aseen säilytyksen ohjeet
kerrataan sekä myös seuraukset, jos huolimattoman säilytyksen takia
aseita varastetaan. Poliisin kannattaisi vielä luvata antaa neuvoja
säilyttämisestä ilman pelkoa rangaistuksesta tähän asti tapahtuneista
säilytysrikkomuksista. Tällä on varmasti suurempi vaikutus kuin
esitetyllä pykälällä. Moni aselupa on kymmeniä vuosia sitten
hankittu, edellisten lakien ajalta, ja tiedotuskampanja toimisi aivan
erinomaisesti säilytysasioiden saamiseen kuntoon näiden osalta, jos
puutteita on. Laittomia aseita kerännyt armovuosikampanja on hyvä esimerkki tällaisen valistuksen toimimisesta.
HE 106/2009 119 § Harrastuksen aktiivisuuden määrittely:
harrastuskertojen lukumäärä ja toistuvuus. Ennen viime syksyä laissa
ja ohjeissa on vältetty antamasta tarkkoja ohjeita harrastuksen
aktiivisuudesta. Tämä on mielestäni ollut hyvä asia: henkilölle, joka
epärehellisesti hankkii harrastusperusteella asetta, ei tulisi antaa
täsmällisiä ohjeita miten aseen saa hankittua. Nyt suunniteltu laki
ja sen perusteella annettavat asetukset ovat suoraan sosiopaatin
ohjekirja aseen hankkimiselle.
Tärkeämpää on, että poliisilla on resursseja tutustua ensimmäisen
luvan hakijaan, ja tuntea hänen persoonansa, sidosryhmänsä, ja
motiivinsa hyvin. Sitomalla poliisin kädet täsmällisiin ohjeisiin
voidaan käytännössä ajautua siihen, että poliisin oma harkinta
epäilyttävissäkin tapauksissa jää vähäiseksi. Toisaalta myös
vähäisempi harrastus voi olla vakavaa ja esimerkiksi
perimystilanteissa harkinta pitäisi olla henkilöön keskittyvää enemmän
kuin harrastuskertojen laskemiseen.
Näiden pykälien sijaan kiinnittäisin huomiota siihen, että
nykyisessäkin laissa vaarallisen paljon tarkastellaan aseen
ominaisuuksia. Lain lisäksi on myös runsaasti ohjeita, jotka
käsittelevät aseiden ominaisuuksia. Jokainen ase on kuitenkin
väärissä käsissä yhtä vaarallinen. Pienellä aseella tapettu ihminen
on aivan yhtä kuollut kuin suurella aseella tapettu. Sen sijaan
vastuullisen ihmisen käsissä ei ole merkitystä aseen pituudella,
kapasiteetilla tai muilla ominaisuuksilla. Resursseja tulisi
vapauttaa henkilön tutkimiseen ja häneen tutustumiseen.
Tällä turvallisuuteen keskittyvällä ajattelutavalla saataisiin
vapautettua paljon poliisin resursseja huomattavasti enemmän
turvallisuutta parantavaan toimintaan. Mikäli aseen hankkimisluvasta
jo ennestään samantyyppisen aseen haltijan osalta luovuttaisiin,
voitaisiin keskittyä ensimmäisten aseiden hankkijoihin, ja myöskin
varmistettaisiin, että ennestään luotettavat henkilöt voivat hankkia
esimerkiksi kuolinpesiltä ja harrastuksensa lopettaneilta henkilöiltä
aseet helposti parempaan talteen. Aseen hankkimisesta voitaisiin
säätää kuten ampuma-aselaki 9.1.1998/1 säätää lainaamisesta kohdassa
87 §. Aseen, joka on oikeus lainata näiden sääntöjen mukaan, voisi
hankkia ja esittää sen poliisille rekisteröintiä varten kuten
hankkimisluvalla hankitun aseen, 30 päivän kuluessa. Tämä johtaisi
valtavaan resurssisäästöön ja antaisi poliisin aselupayksiköille
mahdollisuudet avata kokonaan uudenlaisia toimintamuotoja riskiryhmien
etsimiseen, rikosten tutkimiseen ja laittomien aseiden torjumiseen.
Yleensäkin, kun varmistetaan, että asialliset henkilöt saavat
hankkimisluvat asiallisen prosessin tuloksena, varmistetaan, että
aseita ei turhaan säilytetä vain koska lupa joskus kerran on saatu.
Jos prosessin oikeudenmukaisuuteen voidaan luottaa, turhista aseista
voidaan luopua helpommin. Kansan luottamuksen saaminen takaisin aseasioissa tuo myös valtavat harrastajien resurssit poliisin avuksi aseturvallisuuden parantamiseen. Nyt ollaan ajauduttu vastakkainasetteluun, ja pelko sulkee ihmisten suut, koskaan ei voi olla varma joutuuko poliisin silmätikuksi syyttään.
Kiitos todella asiallisesta kirjoituksesta! Toivotaan, että kansanedustajat huomaavat vihdoin, että aselaki ei tule parantamaan mielenterveyttä.
Kysyin tunnetun ihmisoikeusjärjestön toiminnanjohtjalta mielipidettä Suomen aselakiesityksestä HE106/2009.
”Amnesty ei ole vaatimassa ampumaharrastuksen lopettamista. Eikä myöskään metsästyksen lopettamista. Kyse on enemmän siitä, missä aseita säilytetään, miten niiden käyttöä valvotaan ja ihan kuten itse toteat, miten laittoman aseen hallussapidosta rangaistaan.
Frank Johansson
Toiminnanjohtaja / Director
Amnesty International
Suomen osasto / Finnish section"
Ehdotankin että aselain uudistus hylättäisiin kokonaisuudessaan ja lisättäisiin poliisin ja harrastajien välistä yhteistyötä. Jos aselain uudistukselle on todellista tarvetta, tulisi se tehdä niin että kaikki osapuolet otettaisiin tosiasiallisesti huomioon, jo ihan siitäkin syystä että varmasti alan ammattilaisilla on tarkemmat tiedot kuin nyt lakiehdotusta laatineilla. Lakiehdotuksesta puuttuu hyvään hallintoon kuuluva aselakiasetus. Asetus on pidetty Eduskunnan valiokunnilta piilossa. Miksi? Onko hallintovaliokunta saanut sitä vieläkään? Asetuksen puuttuminen lakiesityksen liitteenä merkitsee, että laillisen aseen omistajille on tulossa ankarat ajat. Onko alkamassa SM:n mielivalta? Toki SM laatii asetuksia itsenäisesti, mutta lainsäädäntötyön onnistuminen vaatii rinnalle asianomaisen asetuksen. Eikö? Toivon HE106/2009 hylätään kokonaisuudessaan, sillä hylkääminen on kokoomukselle ja keskustalle ainoa mahdollisuus pelastaa vuoden 2011 Eduskuntavaaleissa niitä uhkaava katastrofi. Sisäministeri A Holmlund on sikäli aselain osalta viaton, että hän ei ole vieläkään ymmärtänyt toimivansa asevastaisen virkamieskunnan marionettina. Onko kokoomuksella varaa leikkiä aselailla populistisin keinoin?
Tosi hyvä kirjoitus. Sisäministeriön aselakiesityksestä on vaikea löytää mitään hyvää. Aseturvallisuutta heikentävänä se pitää palauttaa uudelleen kirjoitettavaksi alan asiantuntijoiden kanssa.
En tiedä moniko vastustaa tuota poliisin "tarkastusoikeutta" periaatteelisista syistä ja moniko jostain muusta.
Itselleni on aivan sama tulevatko vai eivät, kunhan voin luottaa siihen että ovat rehellisesti liikkeellä.
Valitettavasti vain viimeiset pari vuotta ovat vieneet itseltäni uskon poliisin puolueettomuuteen ja rehellisyyteen.
Muutama lyhyt perustelu:
Hain lupaa uuteen pistooliin, käytännössä täysin samanlaiseen mitä 11 vanha kilpa-aseeni on. Tarkoituksenani oli jättää vanha ase vara-aseeksi joka kulkee mukana kilpailumatkoilla ja jonka voi ottaa käyttöön ainoastaan nostamalla se repusta rikkoutuneen kisa-aseen tilalle. Laadin tästä erillisen noin puolen A4 mittaisen selvityksen. Lupaa ei tullut, vaan vaadittiin selvitystä siitä miksi haluan toisen saman kaliiperin aseen. Menin laitokselle ja sanoin että siitä on erillinen selvitys sen hakemuksen liitteenä. Lupatäti kaivoi paperit, luki liitteenä olleen harrastusselvityksen ja sanoi ettei tässä ole perustelua toisen saman kaaliperin aseen hankkimiseksi. Sanoin että se on se kolmas lappu, jolloin täti vaivautui lukemaan seuraavan lapun otsikoltaan miksi hankin toisen saman kaliiperisin aseen. Tämän jälkeen täti muuttui punaiseksi. Vielä punaisemmaksi hän muuttui kun totesin että te ette ole edes lukeneet hakemusta kun olette jo vaatineet lisäselvityksiä.
Toinen tapaus
Ystäväni joka on harrastanut ammutaa liki 30 vuotta, viime aikoina vähemmän, halusi lisätä harrastustaan hankkimalla .22 kalliperin pistooolin jolla voisi käydä lähisisäradalla ampumassa. Historiassa mm. aseliikkeen pitoa ja seuran koulutusvastaavan jobi 15 vuoden takaa. Lupaa vain ei irtoa. Poliisi perustelee mm. ministeriön ohjeella jonka mukaan pistooliammunta tulee aloittaa seuran ohjauksessa. Siis jumalauta. Äijällä on asekaapissaan pistooleita, kivääreitä ja haulikko, niistä uusin toistakymmentä vuotta vanha hankinta ja poliisi perustelee kielteistä päätöstä sillä että pistooliampuminen pitää aloittaa seurassa.
Kolmas tapaus
Poliisihenkilö joka on erittäin hyvin perehtynyt sekä aselakiin että aseisiin vastaa haastattelussa esitettyihin kysymyksiin tavalla joka poikeaa hyvin varovaisesti ministeriön kannasta. Mies saa haukut virkaporrasta pitkin ylimmältä poliisijohdolta. Siis yhden miehen mielipide on koko ammattikunnan mielipide ja koko poliisikunnan tulee kaikin tavoin tukea hänen näkemyksiiän. Miksi poliiseja siis ylipäätään haastatellaan. No tietysti siksi että ihmiset kuvittelevat poliisin puhuvan edes hiukan oman näkemyksensä mukaan vaikka tilanne on aivan päin vastainen. Näin kansalle annetaan hyvin tarkoitushakuinen kuva tilanteesta. Poliisin kentän ääni.
Neljäs tapaus
Poliisi valehtelee sellaisesta seikasta joka on halukkaiden tarkastettavissa muutamassa minuutissa. Paljonko poliisi valehtelee sellaisissa asioissa joiden tietolähteet ovat vain heidän käytössään.
Päästänkö siis asekaappiini sellaisen vähemmistön edustajan joka käyttää virkapukua, vai sellaisen joka käyttää pussihousuja?
Räjähdysaineilla ei ole aselain uudistuksen kanssa mitään tekemistä. Mitä yhteistä on samat ministeriön virkamiehet ovat asialla myös aselain uudistuksessa.Sisäministeriön virkamiehet tietoisesti antaa rikkoa Räjähdysainelakia ja asetusta. KYsymys on miksei valvota,kun räjähdysaineissa on toimiva laki.Ei aselain uudistuksellakaan parannusta tehdä. Tärkeämpää olisi poliisin toimiin puuttua millaisille Saarille aseita myönnetään. Laittomien aseiden alkuperää selvittään. Kyllä lailliset aseen omistajat syyttä ovat sijais kärsijöitä. Ei sisäministeriö ole toimiva ei aselaki asiassa eikä valvomaan muutakaan toimintaa. Jatkuvasti laittomilla aseilla tehty jotain selvitettäisi niiden alkuperää.
Tämän hetkisestä lupaprosessista ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, edellisen aseen ostosta on n:3 vuotta.
Kokemusta ase/ammunnanharrastuksen saralta löytyy melkein kolmekymmentä vuotta, tänä aikana on tapahtunut monenlaista. Mutta keskityn nyt lähinnä tähän hetkeen.
Nyt voimassa oleva ampuma-aselaki on erittäin hyvin onnistunut ja toimiva ja miksi ei olisi!?
Sen jälkeen kun sisäasianministeriön toimesta oli ensin lakiesityksen alunperin valmistellut Jouni Laiho vaihdettu ja hänen lakiesityksensä hylätty.
Nykyisen lain valmistelussa ja sen suunnittelussa on oikeasti kuunneltu asiantuntijoita ja lain valmistellut ylitarkastaja Tomi Vuori teki työnsä kiihkottomasti ja asiantuntevasti.
Vuonna 2007 astui voimaan poliisiylijohtaja Markku Salmisen vahvistama ja Jouni Laihon asevastaisin periaattein luoma Aselupakäytäntöjen YhtenäistämisOhje myöhempine lisäyksineen.
Voin omakohtaisesti ja tietooni tulleiden asioiden perusteella todeta, että AYO:n voimaantulon jälkeen on ase/ammunnanharrastajien eriarvoisuus jopa eri kaupunkien välillä vain kasvanut. AYO on antanut asevastaiselle lupaviranomaiselle hänen niin halutessaan lähes rajattoman mahdollisuuden mielivaltaan ja harrastajan pompotteluun mielivaltaisilla käytännöillä ja vaatimuksilla. Ohje on saanut aikaan enemmän sekaannusta lupakäytännöissä kuin yhtenäistänyt.
Olen kuullut poliisin tekemistä säilytystilojen tarkastuksista jotka ovat yhtäkkiä muuttuneetkin kotietsinnöiksi ilman kotietsintä lupaa. Vantaan kaltaiset tapaukset ovat vain jäävuoren huippu siitä mielivallasta mitä viranomaiset ovat Jokelan ja Kauhajoen tapausten meihin ase/ammunnanharrastajiin kohdistaneet.
Tämän hetkinen Jouni Laihon ja Mika Lehtosen valmistelema ampuma-aselain muutos ehdotus noudattelee samaa kaavaa mitä hänen 1996 valmistelemansa ja sisäasiainministeriön toimesta hylätty aselaki ehdotus ja nykyinen hengentuotteensa AYO ovat.
[lainaus]Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista. [/lainaus]
Hyvin poukkoilevaa ja täysin nimismiespiirin kulloisestakin nimismiehestä riippuvaa. Eli se mikä on sopivaa ja hyväksyttyä yhdessä nimismiespiirissä voi olla täysin kiellettyä toisessa. Perustuslain ja yhdenvertaisuuslain rikkomuksia viranomaismääräyksen pohjalta. Vaadittu
Nimismiesten toiminta ei ole noudattanut mitään logiikkaa. Sihteerien tekemät kuulustelut ja kuulemiset eivät ole aina olleet edes asiaanliittyviä eivätkä mielestäni perusteltuja. Kielteisten päätösten purkaminen käytännössä mahdotonta. Nyt on menty yhteen ääripäähän jossa kategorisesti kielletään ja oletetaan mahdottomia luvanhakijalta.
Hyvänä tai oikeasti huonona esimerkkinä käyvät eri kaupunkien toisistaan täysin poikkeavat käytännöt ja tavat. Kuntaraja siis käytännössä erottaa henkilöiden oikeuden harrastaa ammuntaa tai jäädä ilman aseenkanto-oikeutta. Eikä nimismiesten päätöksiin voi vaikuttaa edes lakiteitse. Nimismiehet käyttävät viranomaisvaltaansa harkintansa mukaisesti ja halutessaan rikkovat kansanedustajien määräämiä lakeja omia hallintopäätöksiä ajaessaan. Näissä tapauksissa valitustie on käytännöllisesti katsottuna valittajan kannalta mahdoton asian yleisesti vähäpätöiseksi katsotun luonteen ja viranomaisen yleisen turvallisuuden varmistamiseksi katsotun viranomaisoikeuden johdosta.
----------------------------------------
Jotta ampuma-aseilla tehtäviä väkivallantekoja vähennettäisiin kansalaisyhteiskuntaa ja oikeuksia rapauttamatta lainsäädäntöteitse?
Eli katsotaan tapahtuneita väkivaltarikoksia ja ampuma-asesurmia kokonaisuutena. Kaksi selvää ryhmää erottuvat toisistaan.
Ryhmä 1. Pistoolilla tehdyt surmat. Teot harkittuja sekä suunniteltuja joukko- tai tilausmurhat. Tekijän ymmärrys vaikuttaa loogiselta ja kylmäveriseltä itsetuhoista loppua sekä julkisuushakuisuutta myöten.
Ryhmä 2. Metsästysaseilla tehdyt tapot. Tekijä psykoosissa. Teot vaikuttavat harkitsemattomilta ja yleensä läheisiä kohtaan tehtyjä. Alkoholilla usein osuutta asiaan.
Hetkellinen paine ylittänyt tekijän kestokyvyn. Kaikkia näitä veritekoja leimaa minun mielestäni hetkellinen yksilön ymmärryksen ja kestokyvyn romahtaminen. Ja olennaista on se että ulkopuolisen ihmisen on lähes mahdotonta arvioida henkilön henkistä tilaa.
Jotta aseilla tehtävien väkivallantekojen määrää saataisiin vähennettyä, niin olennaista on nimismiehentoimistossa olevan lupasihteerin koulutus ja ymmärrys. Eli nykyisessä tilanteessa viranomainen jättää liian paljon harkinta- ja päätäntävaltaa ja vastuuta yhdelle sihteerille kaikkinensa. Joka ei edes ole poliisi vaan toimistotyöläinen.
Minä olen itse sitä mieltä että aseluvista päätettäessä kolmihenkinen ryhmä joka tekee yksittäiset päätökset aseluvista on paras oikeusturvan kannalta että saadaan yksittäisen virkailijan mielipiteen sekä henkilökohtaisen näkemyksen määrä rajattua ja suhteutettua laajempaan kokonaisuuteen. Se mikä on tämän ryhmän koostumus on tietysti avoin, mutta on selvää että kolme ihmistä näkee ja kuulee paremmin kuin yksi rutiinityötä tekevä sihteeri.
Ja jotta varsin ikäviä väkivallantekojen syntymekanismeja vähennetään, on tärkeää luoda hakijan ja haltijan kanssa luottamuksellinen ja ymmärtävä suhde. Erityisesti kiinnittäisin huomiota hakijan taloudelliseen tilanteeseen sekä muuttotarpeisiin, siten että henkilö joka hakee asetta ei ole taloudellisesti tukalassa asemassa. Muutto on hetki jolloin aseita häviää ja hetkellinen taloudellinen ahdinko on usein tärkeimpiä syitä jotka käynnistävät väkivaltakäytöksen.
Hyvä kirjoitus.
Oma mielipiteeni on, että uuden lain nojalla tulee saada aseet pois niiltä, joille aseet ei kuulu. Luvattomien aseiden hallussapito kriminalisoitava oikein tosissaan ja luvallisten aseiden säilytys ja käsittely asianmukaiseen kuntoon.
Mikä mahtaa hiertää tuossa aseiden säilytysolojen tarkistamisessa jos on aihetta epäillä määräyksiä rikottavan. Liikenteessä ihmiset pysähtyvät mukisematta puhallusratsiaan käskettäessä ja käyttävät autonsa katsastuksessa. Rakennustarkastukset ja palotarkastukset ovat kaikille arkipäivää. Mutta jos viranomaisen pitäisi tarkastaa luvanvaraisen esineen säilytys, niin oitis lapsellinen poru. "Kyl mä kauhiast ihmettele" sanoisi Hietanen.
Hei
Oikein hyvä, että uudistetaan mutta lakeja pitää noudattaa ja varsinkin perustuslakia. Lakiesitys syyllistää kaikkia aseenomistajia, antaa mahdollisuuden perusteettomaan kotietsintään, rikkoo yhdistysvapautta. Lakiesitys luo aivan uuden ampuma-asemäärittelyn eli kaikki ampuma-asetta MUISTUTTAVAT esineet ovat ampuma-aseita riippumatta siitä voiko niillä ampua vai ei. Esitys tuhoaa vapaan harjoittelun , vaarantaa vakavasti maanpuolustuksen, rikkoo yksilön suojaa ja oikeusturvaa sekä saattaa eri seurat mahdottoman tilanteen eteen. Lakiesitys lisää rjähdysmäisesti poliisin työtä koska pitää tehdä mahdottomasti seurantaa, arviointeja jne. Laki vie mahdollisuuden aloittaa nuorena vaikkapa metsästylsen ja siten lisää nuorten syrjäytymistä ainakin maaseudulla ja myöskin kaupungeissa. Esityksestä puuttuu nyös vastaava asetus. Nykyinen lakikin on toimiva ja euroopan tiukimpia. Ampuma-aselautakunta on lain vastaisesti siirretty nyt Poliisihallituksen alaiseksi vaikka se lakiesityksessä on joko SM:n tai Poliishallituksen alainen aivan kuten Eduskunta sitten päättää.
Aselakiesitys on aiheuttanut suurta tuskaa ja hämmennystä ainakin täällä maalla. Mistään muusta ei puhuta kun miehet kohtaavat. Näyttääkin siltä, että koko esitys on täysin torso ja epäonnistunut ainakin kommenteista päätellen. Miksi pitää puskea päätä seinään kun käyttämällä alan asiantuntijoita voidaan saada hyvä laki aikaiseksi.
Kokoomus vosii herätä vihdoinkin ja vetää esityksen pois uuteen valmisteluun niin miehet ja naisetkin saisivat järjellistä puuhaa.
Mielestäni tämä on huonosti valmisteltu ja useita asioita pitäisi muuttaa. Samoilla linjoilla Sillanpään kanssa. ^^
Esitys on niin tulkinnanvarainen esim.lupaa vaativien osien suhteen, ettei tavallinen henkilö pysty aina varmistumaan miten mitäkin tulkitaan.Esim joku putki saattaa pahimmassa tapauksessa täyttää aseen osan määritelmän.Ampumaseuraan kuulumisen tekeminen pakolliseksi ja kahden vuoden harjoittelujakso tekisi pistooliammunnan harrastamisen mahdottomaksi syrjäseuduilla asuvalle.Lakiesityksen lähtökohtana tuntuu olevan kaikkien aseenomistajien epäileminen, jostain laittomasta ja sen unohtaminen , että laillisesti aseita omistava henkilö on tilastollisesti "kunnollisempi", kuin sellainen henkilö, joka ei ole seulaa läpäissyt.Esitys näpräilee vieläkin erilaisten teknisten kikkailujen kanssa, kun pitäisi keskittyä henkilön arviointiin varsinkin ensimmäistä asetta haettaessa!Lain tulisi olla selkeä ja niin tarkka määritelmiltään ,että normaali ihminen ymmärtää sen, eikä siinä tulisi olla aukkoja, jotka erillisten(ulkoparlamentaaristen) asetusten muodossa mahdollistavat virkamiesten tulkitsevan lakia miten milloinkin.
Hyviä pointteja ja paljon asiaa sisältävä kirjoitus. Kuinka suuri ongelma tuo aseiden huolimaton käsittely kokonaisuudessaan on? Ilmeisesti edelleenkin aseita varastetaan vuosittain vähemmän kuin poliisi niitä takavarikoi rikollisilta. Näin ollen luvattomat aseet siis tulevat ulkomailta tai ovat korjattuja dekoaseita. Ongelma tässä virkamiesvaltiossa on se, että lakiehdotuksen valmistelussa ei todellakaan ole kuunneltu järjen ääntä. Toivon, että aselakiehdotus ei mene läpi. Olemassa oleva aselakikin on riittävän tiukka ja tarkoituksenmukainen kunhan sitä vain tulkitaan oikein.
Vastaus siihen miten säilytysturvallisuutta parannetaan on että hankintalupaa haettaessa on esitettävä poliisille toditus että asetta varten on hyväksytty säilytyskaappi. Suomessa ei yllättäen asekaappeihin ole olemassa edes standardia mutta voimme varmasti hyväksyä ruotsalaisen SIS-standardin mukaiset kaapit. Helppo homma toteuttaa ja toimii kaikkien eduksi, vakuutusyhtiöt voisivat luonnollisesti myöntää alennuksen kotivakuutuksesta tälläistä kaappia vastaan jossa aseet pysyy turvassa. Monilla lainkuuliaisilla harrastajilla tälläiset kaapit on jo olemassa.
Nykyinen aselaki on erittäin toimiva kun sitä noudatetaan, ja He106/2009 olisi kiireen vilkkaan vedettävä pois valmistelusta. Esitys on erittäin huono monilta osin eikä se tule parantamaan aseturvallisuutta Suomessa. Mm. poliisihallituksen antamat uudet deaktivointiohjeet ovat jo osoittautuneet katastrofiksi mahdollistaen laittomien aseiden valmistamisen erittäin helposti. Sen sijaan että valmistellaan uutta lakia, tulee vanhaa muutamilta kohdin parantaa ja erityisesti kouluttaa viranomaisia paremmin tehtäviinsä. On arvioitava henkilöiden soveltuvuutta eikä aseiden soveltuvuutta.
Ensimmäisen luvan hakijoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja ei olisi mahdotonta esimerkiki haastatella molemmat vanhemmat tai muut samassa taloudessa asuvat henkilöt ja mahdollisesti pyytää kahden henkilön suosittelu sekä tietysti todistus suoritetusta asepalveluksesta. Näillä lähiomaisten haastatteluilla olisi mm. Jokelan ja Kauhajoen teoilta voitu välttyä, AYO ei niitä pystynyt estämään ja siitä ollaan nyt tekemässä lakia. Mitä poliisin resursseihin tulee, aselupahinnat tulpaantuivat kesällä 2009 ja sitä perusteltiin resurssien parantamisella. Nyt niitä siis pitäisi olla.
Kiitos Outi että otat tämän tärkeä asian pöydälle.
#Henna: Valitettavasti miesten kesken pidetyt palaverit eivät johda mihinkään tulokseen aselainkaan osalta. Me suomalaiset luotamme kovasti kansanedustajiimme, jopa niin paljon, että emme seuraa esimerkiksi Eduskunnan www-sivuilta, heidän äänestyskäyttäytymistään keväällä täysistunnossa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa on meidän, laillisia aseita toistaiseksi omistavien, kansalaisten vuoro äänestää.
Miksi lakia ei voitu laatia perustuslain, hallintomenettelylain yms lakien ja ennen kaikkea kuulemalla alan todellisia osaajia? Sisäministeriön virkamiehet ovat laatineet nyt sellaisen lakiesityksen aseluvista, että he ovat suuressa vastuussa kun aika vähän etenee tiimalasissa.
Kiitokset Outi! Olet selvästi nainen oikealla paikalla! Osoitat kirjoituksellasi sellaista harkintaa ja selväjärkisyyttä, että toivon todella sinun voivan vaikuttaa niin puoluetovereihisi kuin muihinkin kansanedustajiin, jotta uudesta aselaista saadaan kunnollinen ja aidosti toimiva. Harrastajilla ja elinkeinolla on aito pelko siitä sekasortoisesta ja epäselvästä tilanteesta, joka aiheutuu, jos HE106/2009 tulee sellaisenaan laiksi.
Lakiesitys HE106/2009 on valmisteltu kiireellä, asiantuntemattomasti ja tyystin huomioimatta alan asiantuntijalausuntoja. Se sisältää runsaasti ristiriitaisuuksia ja suoranaisia virheitä niin perusteluissaan kuin varsinaisen lakitekstinkin osalta. Eduskuntatyöskentelynä esityksen korjaaminen toimivaksi ja aidosti turvallisuutta lisääväksi laiksi tulee olemaan hyvin vaikeaa. Olisi hyvin tärkeää saada lakiesitys uudelleen valmisteltavaksi. Samalla on varmistettava, että asealan elinkeinon ja harrastajien asiantuntemus otetaan valmistelutyössä avuksi. Toimivaa lakia ei voi tehdä pelkästään virkamiestyönä ilman alan, harrastuksen ja näiden välineiden asiantuntemusta. Tilanne on aivan sama kuin säädettäisiin lakeja lentoliikenteestä olematta itse lentäjä ja kuulematta lainkaan lentäjiä, lennonjohtajia ja alan asiantuntevia muita toimijoita.
Lakiesityksen ongelmakohdista saat hyvän käsityksen tutustumalla 18 asealan ja ampumaharrastuksen järjestön koostamaan materiaaliin aselakiesityksen ongelmakohdista: http://www.aselaki.info/materiaalit/Lakiesitys_ongelmat_HE106_2009.pdf
Eiköhön näihin surullisiin tapahtumiin erräänä syynä ole ollut tiedonkulku henkilöstä, joka aselupaa hakee. Ajateltakoon neliötä, jonka nurkissa on
-poliisiviranomiaset,
-sotilasviranomaiset-
-lääkärit
.ssoiaaliviranomaiset.
Miksei tietoja ole voitu vaihtaa tämän neliön sisällä. Kaikki leuttelemani viranomaiset ovat valanatehneitä henkilöitä ja tieto ei näin olen voi "karata" neliön sisältä. Ihmeellistä intimitettisuojaa turvallisuuden kustannuksella !!
Jos tieto olisi mm Saaresta kulkenut sotilailta poliisille-niin tuskin Saari olisi koskaan lupaa saanut. Nyt syytetään TÄYSIN aiheettomasti komissariota, joka kuuli Saarta ennen murhapäivää.
Lisäksi on muistettvaa, ettei millään lailla voida estää ihmistä tulemasta hulluksi.
Edellisellä ja nyt taas uudella aselaella ja kalliilla lupamaksuilla aseistetaan rikolliset.
Ihmetystäni herättää myös eräissä pollispiireissä käsiaseiden kielto loukku- ja lopetusaseena. Miltähän tuntuisi rämpiä loukulle pienoiskivääri kainalossa
lumisessa metsässä. Entä, mitä sivulliset ajattelevat pitkän aseen kanssa loukulle menevästä miehestä rauhoitusaikana, jolloin muut kuin pienpedot on rauhoitettu
Olen Sillanpään kanssa samoilla linjoilla. Painottaisin, että nykyinen laki on hyvä ja antaa viranomaiselle riittävän hyvät valtuudet toimia. Suomessa on jo nyt yksi Euroopan tiukimmista aselaeista ja se on hyvin toimiva lukuunottamatta viimeaikaisia pikkunäppäriä ohjeistuksia, jotka ovat sekoittaneet lupakäytäntöjä. Ymmärtääkseni nykyinen laki täyttää täysin EU direktiivitkin.
Aikaisemmin esille tulleiden asioiden lisäksi toisin itse esille nuorten tilanteen. Riistanhoiton (metsästys yksi sen osa-alue) kaivataan nuorisoa. Lakiehdotus vaikeuttaa merkittävästi metsästyksen aloittamista nuorena, ja näin ollen voi romahduttaa koko RIISTANHOIDON Suomessa pitkällä aikajänteellä. Kuka tulevaisuudessa pitää kurissa peura- ja hirvikannat? Kuka harventaa pienpetokantaa (luolapyynnissä tarvitaan lippaallinen käsiase/revolveri)? Paras on, että nuorena oppii/opetetaan oikea kunnioitus luontoa ja asetta kohtaan.
Mitä järkeä on on toimivaa systeemiä muuttaa noiden kahden edesmenneen täyskahjon vuoksi (UK:ssa vastaava tapaus johti aselain muutokseen ks. loppuosaa). Kolmas tapaus, eli Sellon tapaus, tehtiin laittomalla aseella, jolloin aselaki tai sen muutos ei olisi pystynyt tätä estämään.
Nyt poliitikot yrittävät paniikissa saada aikaan jotain näkyvää tyyliin "Suuret liikkeet ovat näyttäviä". Aselaki ei ole ratkaisu aseongelmiin, vaan muutoksella yritetään paikata mielenterveyshoidon 20 vuoden laiminlyöntejä.
Ongelmat, joihin liittyvät ampuma-aseet, ovat kuuluvat kahteen kategoriaan:
a) rikollisuus, tähän ei aselaki tehoa
b) psyykkiset ongelmat: itsemurhat, perhetragediat, kaksi koulutapausta. Näiden syihin ei voida vaikuttaa ampuma-aselailla. Suomessa mielenterveyden ylläpito ja hoito ovat kokonaisuudessaan romutettu viimeisen 15 vuoden aikana ja tämä on paljon laajempi kysymys kuin ampuma-aselaki. Myös kouluterveyden hoitoa on parannettava ja sitä ei tehdä ase-lain kautta.
Itsemurhien määrään ei aselaki vaikuta, sillä jos joku haluaa itsensä tappaa, niin hän sen tavalla tai toisella. Esim. Japani ja Suomi ovat lähes vertailukelpoiset. Japanissa on lähes täysasekielto ja Suomessa ei.
Kaikkialla maailmassa ollaan havaittu että aselakien tiukentaminen ei ole vähentänyt ampuma-aseilla tehtyjen henkirikoksien määrää, päinvastoin. Esimerkkinä on UK, joka on nykyään EU:n väkivaltaisin maa (täysi käsiasekielto) ja jossa ampuma-aseilla tehdyt rikokset yli kaksinkertaistuivat. Tapot ja loukkaantumiset yli nelinkertaistuivat.
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/crime/article2328368.ece
Belgiassa aselain tiukentaminen johti tilanteeseen jossa laittomien aseiden määrä kasvoi 1,1 miljoonasta 1,8 miljoonaan. Ja lakimuutos johti hallituspuolueen totaaliseen häviöön seuraavissa vaaleissa, koska 88% kansasta vastusti lakia.
Australiassa kiellettiin useita asetyyppeja mm. itselataavat haulikot ja pienoiskiväärit. Mitä tästä seurasi: kauttaaltaan ampuma-aserikokset lisääntyivät. Esim. ampuma-aseella tehdyt ryöstöt lisääntyivät 44% vuoden aikana! Ennen lakimuutosta kaikki ampuma-asella tehdyt rikokset olivat laskeneet 25 vuoden ajan.
Yhdysvaltoja on pidetty aseiden mahtimaana. Niissä osavaltiossa joissa aselait ovat tiukimmat on suurimmat ongelmatkin. Esim. ampuma-aseella tehdään eniten murhia/tappoja Chicagossa ja Washington DC:ssä, joissa on voimassa tiukat lait.
Yhteenvetona voidaan sanoa että tiukennuksilla vain mennään huonompaan suuntaa.
" Martti Mäki kommentoi:
29.1.2010 12.40
Hyvä kirjoitus.
Oma mielipiteeni on, että uuden lain nojalla tulee saada aseet pois niiltä, joille aseet ei kuulu. Luvattomien aseiden hallussapito kriminalisoitava oikein tosissaan ja luvallisten aseiden säilytys ja käsittely asianmukaiseen kuntoon.
Mikä mahtaa hiertää tuossa aseiden säilytysolojen tarkistamisessa jos on aihetta epäillä määräyksiä rikottavan. Liikenteessä ihmiset pysähtyvät mukisematta puhallusratsiaan käskettäessä ja käyttävät autonsa katsastuksessa. Rakennustarkastukset ja palotarkastukset ovat kaikille arkipäivää. Mutta jos viranomaisen pitäisi tarkastaa luvanvaraisen esineen säilytys, niin oitis lapsellinen poru. ”Kyl mä kauhiast ihmettele” sanoisi Hietanen."
"Martti Mäki" hyvä, esität kovin pontevasti "luvallisten aseiden säilytys ja käsittely asianmukaiseen kuntoon" ja "säilytystilojen tarkastuksen hiertäminen" ja lisäksi " aseet pois niiltä joille ne eivät kuulu jne."
Vaatimuksesi ponteeksi ei ole yhtään "rakentavaa" ehdotusta tai "esimerkkiä" väärästä aseenomistajasta, säilytyspaikasta, käsittelystä.
Toistat samaa "mantraa" kuin AAHY, Jouni Laiho, Mika Lehtonen jne, mutta ilman todellista faktaa.
NRA, SAL, RESUL, Asekauppiaidenliitto jne ovat kaikki olleet halukkaita auttamaan ja antamaan asiantuntija apua Sisäasiainministeriön lakiavalmistelevalle ryhmälle aselain kiristämiseen järkevästi, että mahdolliset "hörhöt" eivät saisi aselupaa. Avun tarjousta ei ole otettu vastaan. Kun sidosryhmiä on kuultu, niin kuuleminen on mitätöity, koska ne olivat "liian kaukana " kuin lakiavalmistelevan ryhmän ehdotukset.
Martti Mäki (hyvä) ole niin ystävällinen ja ota asiasta ensin selvää ennenkuin alat "vaatimaan kovaan ääneen" muutoksia nykyiseen ja voimassaolevaan aselakiin, joka on täysin käyttökelpoinen estämään menneet murhenäytelmät jokelassa ja kauhajoella.
Ihmisen psyyke on aina mysteeri ja kukaan ei milloinkaan voi kertoa miten ihminen tulee käyttäytymään kun hän on saanut esim: ajokortin. Ajaako hän ylinopeutta, juopuneena, agressiivisesti jne.
Sama on aseiden kanssa. Tällä hetkellä 99,9999 % reserviläisistä aseidenomistajista ja ammunnaharrastajista ja metsästäjistä on vastuuntuntoista ja fiksua porukkaa aseiden hallussapitoon, säilytykseen, sekä niiden käsittelyyn.
"Ystävällisesti" Elmeri
Itse toivon, että aselaki uusittaisiin ja pikaisesti,koska nyt on voimassa todellinen nimismiesten diktatuuri. Päätöksiä saa ja tehdään omien mielipiteitten ja -halujen mukaisesti joka päivä vaihtuvien vaatimusten mukaan eikä kukaan pysty näihin päätöksiin vaikuttamaan. Eli yksityiskohtaiset säännöt joka olisi samat koko maassa. Enemmän tiedonvaihtoa viranomaisten kesken, pois keksityt harrastuneisuusvaatimukset ( Jokelan psyko oli suunnitellut tekoaan vuosia, ei olisi 2 vuoden harrastuneisuus pysäyttänyt ) ja vähemmän byrokratiaa toisien aseitten hankintaan. Mielestäni yli 30-vuotiaatkaan eivät ole suuria kouluampujariskejä joten ikä pitäisi myös ottaa huomioon tarkoissa ensiaseen haastatteluissa. Tärkeintä kuitenkin on,että nykyinen esitys hylättäisiin heti ,jotta parannukset saataisiin tehdyksi kun asioista ruvetaan päättämään ja tässä pitäisi kansanedustajien polkea jalkaansa lattiaan jo nyt ja vaatia parempi lainvalmistelu,mieluiten aseiden käyttäjätahojen mielipiteitä.
On hienoa, että meillä on palstanpitäjän kaltaisia kansanedustajia - siitä kiitos! Minun mielestäni tämä koko HE106/2009 on täysin turha sepustus. Tarvittavat muutokset nykyiseen, varsin tuoreeseen vuoden -98 aselainsäädäntöön olisi voitu tehdä helposti lisätä siihen asetuksella. Valiokunnissa asia olisi voitu valmistella alan järjestöjä ja sidosryhmiä kuunnellen. Työ olisi jo tehty ja lain porsaanreiät paikattu. Nyt meillä sitävastoin on täysin susi, virkamiestyönä salaa valmisteltu lakiesitys joka ei kelpaa kellekään!
Asetuksella olisi voitu lisätä nykylakiin ensiaseen luvanhakijaa koskeva tarkempi harrastuksen todentaminen, esteetön tiedonkulku poliisi/puolustusvoimat/lääkäri-ketjussa sekä kovasti rummutetut EU:n asedirektiivin sekä YK:n tuliasepöytäkirjan vaatimat sinänsä pienet viilaukset. Nykyinen lakimme on monissa osin näitä tiukempi jo nyt ja tiukempi esim. asetyyppien luokittelussa sekä käyttötarkoituksen perusteluissa kuin monessa muussa EU-maassa.
Lain valmistelussa tehtiin jo alkuvaiheessa vakavia virheitä, kun hallituksen iltakoulussa päätettiin kävellä alan järjestöjen ja sidosryhmien asiantuntemuksen yli. Miksi sisäministeri Holmlund antoi harhauttaa itsensä mukaan näin suurelliseen lainvalmisteluun, kun asetusmuutoksilla olisi laki jo korjattu? Miksi sama vuonna -96 edellisen lain valmistelusta hyllytetty hallitusneuvos Laiho vielä häärii tämän asian kimpussa?
Hyvää ja toimivaa lainsäädäntöä ei valmistella julkisuudelta piilossa virkamiesten toimesta. On varsin kuvaavaa, että kun Sisäministeriö "näön vuoksi" kysyi kansalaismielipidetä Otakantaa.fi-sivustollaan totesi lainvalmistelija Mika Lehtonen "ettei näillä mielipiteillä ole mitään merkitystä." Törkeää. Ne mielipiteet ovat kuitenkin täällä: http://www.otakantaa.fi/forum.cfm?group=405&sort=Otsikko&id=&ref=Haku&sh...
HE106/2009 tulee hylätä. Se ei lisäisi aseturvallisuutta, vaan pikemminkin huonontaisi sitä. Viitteitä lisääntyneestä luvattomien aseiden kaupasta on jo nyt (MTV3 uutiset). Aselupien määräaikaisuus romuttaisi laillisesti hankitun, luvallisen omaisuuden arvon. Kuka sen korvaa, Vanhasen hallitusko? Yhdistymisvapautta ynnä muitakin perustuslaillisia oikeuksia loukattaisiin. Poliisin resurssit hukkuisivat turhan ja tarpeettoman luparumban pyörittämiseen viiden vuoden välein ja oikeat rikolliset saisivat siltäkin osin paremman työrauhan. Kaiken kukkurana kaavailtu lain kakkosvaihe varmasti hävittäisi suuren osan maamme ampumaradoista - harrasta siinä sitten ammuntaa.
On kyllä käsittämätöntä, että tälla tavalla valmisteltu lakiesitys on edennyt näinkin pitkälle.
Järkeviä ajatuksia Outi Mäkelältä.
Mielestäni nykyinenkin aselaki tekee aseen hankkimisen ja hallussapidon riittävän hankalaksi meille laillista metsästystä harrastaville "kunnon miehille ja naisille". Uudella lailla ei tule syyllistää tai rankaista lakia noudattaneita kansalaisia. Rikollisuuteen ja väärinkäytöksiin on vaan puututtava tehokkaasti.
"Ase on hyvä renki, mutta vaarallinen isäntä"
Ampumaurheilun, metsästyksen ja aseiden keräilyn harrastajalla ei pitäisi olla mitään syytä vastustaa viranomaisvalvontaan liittyviä tarkastuksia aseiden asianmukaisesta säilyttämisestä. Käytäntö tavallaan puhdistaisi pöytää luvallisten aseiden osalta. Poliisin tavoitettavissa on tämä asiansa hoitava harrastajajoukko. Mutta, mikä neuvoksi pimeän arsenaalin suhteen?
Puheet siitä, että tarkastusmahdollisuudella syyllistettäisiin asiallisia harrastajia, ovat turhia. Sanoisin, että laittomien aseiden haltijat voisivat joutua edes hieman ahtaammalle.
Se mitä on aika vähän tuotu esille, mutta mikä kansanedustaja Mäkelän kirjoituksessa on selvästi sanottu että nämä "pyssyt" kuuluvat oleellisesti useisiin eri harrastuksiin jotka luovat erilaisia verkostoja joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa ja tapaavat ystäviään. Yhteisöllisyyttä. Reserviläiset tekevät vapaa-ajallaan täysin pyyteettömästi omalla kustannuksellaan maanpuolustustyötä, metsästäjät harjoittavat ympärivuotista riistanhoitotyötä luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi, ampumaurheiluliitto tekee korvaamattoman arvokasta nuorisotyötä ja monille muille radalla käynti on harrastus jonka parissa voi virkistäytyä ja irtautua työelämän kiireistä. Harrastus on ympärivuotista, vapaata poliittisesta suuntautumisesta ja kaikki ovat yhdenvertaisia.
Suomalaisten lainkuuliaisuutta on tuotu esille, lakien noudattaminen perustuu aina luottamukseen eikä valvontaan. Lakeja säädetään noudatettavaksi eikä valvottavaksi, valtaosa kansalaisista lakeja noudattaakin. lainkuuliaisen kansalaisen vaikea ymmärtää että perustuslaissa säädettyjä asioita ruvetaan murskaamaan, esimerkiksi yhdistymisvapautta. Tai miten toteutuu perustuslain yhdenvertaisuus jos viranomaisille annetaan lupa tehdä pelkästään kotikäyntejä aseenomistajien kodeissa? Eikö perustuslain omaisuudensuoja koske lainkuuliaisia reserviläisiä? Muilla on oikeus omaan kulttuuriin kuten perustuslaissa säädetään, mutta metsästäjillä ei?
Eduskunnassa tulee mielenkiintoinen kevät, vielä mielenkiintoisemmaksi muodostuu eduskuntavaalit 2011. 13.3.2010 on talvisodan päättymispäivä ja tulee kuluneeksi 70-vuotta siitä kun talvisota loppui.
Lupien hankkiminen on kyllä vaikeutunut. Kaikesta huomaa että viranomaiset ovat nyt todella tarkkoja ja ohjeistukset muuttuvat koko ajan. Onneksi omalla kotiseudullani on kuitenkin ammattitaitoista henkilökuntaa poliisissa. Se että itselläni ei ole ollut mitään isompia ongelmia ei tarkoita etteikö niitä olisi muualla. Yhtenäistämisohje on todellakin saanut kansalaiset eriarvoisen kohtelun piiriin. Syksyllä lupia hakiessani oli juuri samana päivänä tullut uudet ohjeet ja niiden tulkitsemisen kanssa meni oma aikansa. Hakemus käytiin virkailijan kanssa kohta kohdalta läpi siten että kaikki kohdat tuli kuntoon. Valitettavasti tälläinen ei ole joka paikassa mahdollista, koska joillain paikkakunnilla on edelleen käytäntö jonka mukaan hakijan tulee tietää mitä hän hakee, mikä on käyttötarkoitus ja miten säilytys on hoidettu. Mielestäni poliisiviranomainen olisi velvollinen ohjeistamaan luvanhakijaa epäselvien asioiden kohdalla, eikä vain vastaanottaa hakemusta ja maksua. Moni hakemus tulee bumerangina takaisin, syynä vajaat tiedot, koska hakija ei tiedä uusimpia vaatimuksia.
Uudessa lakiehdotuksessa on asioita jotka on selvästikin tehty paineen alla ajattelematta niiden lopullisia seuraamuksia. Eri lakien ristiriitaisuus on ilmeinen eikä tulevaisuudessa (jos lakiehdotus toteutuu) tulla välttymään valituksilta, kanteluilta ja oikeustoimilta.
Poliisin lupapalvelujen tulee olla voittoa tuottamatonta toimintaa. Passin hinta ei ole sanottavasti noussut vaikka ko. asiakirjan hankkiminen on nykyään huomattavasti monimutkaisempi prosessi kuin ennen biotunnisteita. Myös ajokortin uusiminen maksaa suunnilleen saman kuin muutama vuosi sitten. Kuitenkin aseluvan hintaa nostettiin 100% yhdellä kertaa viime heinäkuun alusta. Perusteluna käytettiin lisääntynyttä työmäärää hakemusten käsittelyssä. Samalla kuitenkin sanottiin että suurempi työmäärä ei koske vanhoja luvanhakijoita eikä ns. pitkiä aseita. Hinnankorotus olikin siis ilmeisesti vain pyrkimys vähentää lupien hakemista.
En ymmärrä missä kohtaa valtiovallasta on tullut kansalaisia ohjaava elin, jonka toimintatapana on kannustamisen sijaan pakottaminen. Tämä näkyy muuallakin kuin aseiden osalla, mistä esimerkkinä autojen käyttömaksujen ja energian hintojen korotukset. Näillä toimilla valtiovalta "kannustaa" kansalaisiaan siirtymään kestävämpiin ratkaisuihin. Mielestäni se ei ole kannustamista että ihmisten toiminnalta viedään edellytykset. Aiemmin valtio oli kansalaisia varten ja sen tarkoituksena oli suoda jäsenilleen edellytykset elää ja harrastaa mahdollisimman vapaasti. On erittäin sääli, että satoja tuhansia ihmisiä koskevilla asioilla harrastetaan politikointia jolla yritetään pönkittää oman puolueensa heikkoa tilaa. Onkin erittäin miellyttävä todeta että jotkut ovat ottaneet järkevän kannan asiaan ja ajattelevat myös isänmaan ja sen jäsenten etua.
kiitos hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta !
toivon hartaasti, että kansanedustajista löytyy muitakin omilla aivoillaan ajattelevia. laista olen samaa mieltä edelläolevien kanssa: ehdottomasti uudelleen kirjoitettava asiantuntijoiden kanssa.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että muidenkin vastuullisten kansanedustajien kuin Outi Mäkelä, tulisi vaatia valiokuntatyöskentelyn välineeksi lakiesityksen HE106/2009 lisäksi aselakiasetuksen. Kuinka mikään demokraattinen järjestelmä voisi säätää hyvän ja toimivan lain ilman asianmukaista asetusta?
Outi hyvä! Vaadi vaikka millä foorumilla nähtäväksi aselakiasetus.
Uusi Suomi lahjoittaa ystävänpäivään 14.2 asti jokaisesta uudesta Facebook ryhmän jäsenestä 0,5e Suomen Mielenterveysseuralle.
Lahjoitan 10e ja haastan kaikki aseharrastajat mukaan samalla summalla. Tällä on suurempi vaikutus kuin yhdelläkään uudella aselailla.
Hyvä ja terhakka kannanotto, sitä samaa terhakkuutta myös itse käsittelyyn.
Ministerin vetämä linja on on tyypillinen ylireaktio, aivan kuin senkaltaisella saataisiin tehdyt tekemättömiksi.
Uutiset kertovat juuri poliisin vapauttamisesta syytteistä Kauhajoen tapauksessa. Jonkun hoksottimissa tai asenteissa ei ollut tuoretta päivitystä juuri silloin kun sitä olisi tarvinnut.
Suomessa aseen hankinta on ollut ikiajat hyvin valvottua. Jopa vaikea tavalliselle veronmaksajalle. Aseita, nimenomaan laittomia, on useassa saappaanvarressa, eikä heidän aikeitaan voida kontrolloida, saati estää muuttamalla lainsäädäntö idioottimmaksi.
Kansanedustajien vastuulla on nyt valvoa, ettei tähän maahan tehdä jotain niin älytöntä laki, ettei sen kanssa voi elää ja harjoittaa normaalia harrastuselämää. Puukoista tulee enempi vammoja ja vainaita kuin aseista koskaan, rauhantilassa toki.
#50 ETSnen kanssa olen samaa mieltä, että Kauhajoen komisario oli hyvin viaton kun murhaaja asioi hänen kanssaan ennen surmatöitä. Koreografia suunniteltiin jo esitutkintavaiheessa siten, että komisario H saa syytteen.Edelleen aselain yhtenäistämisohjeiden laatijat Sisäministeriössä "unohdetaan". He ovat vastuussa mielestäni siitä, että komisario kiinnitti kyseisen ohjeen mukaisesesti haastattelussa huomiota siihen epäolennaiseen seikkaan, että minkälainen ase hra Saarelle annettaisiin. Luonnollisesti komisarion olisi pitänyt selvittää kykyjensä mukaan, että onko hra Saari ylipäätänsä kelvollinen aseen haltijaksi. Sisäministeriön ohje oli se tutkain kuin komisario toimi. Seuraukset tiedämme, mutta nyt ollaan säätämässä lakia HE106/2009, joka pohjautuu juuri noihin SM:n ohjeisiin!
Koko aselakiesitys pitäisi vetää eduskunnasta pois uuteen valmisteluun. Nyt käsittelyssä oleva esitys on puutteellisesti valmisteltu eikä asiantuntijajärjestöjen näkemyksille ole annettu riittävää painoarvoa.
Kokoomuslaisen naiskansanedustajan puheenvuoro osui ainakin tällä kertaa kohdalleen.
Tämänhetkinen lupakäytäntö on kaoottisessa tilassa. Määräaikaisluvat, ohjeistukset lisäkirjeineen paikallisine tulkintoineen, täysin laillisten ja tavanomaisten metsästysaseiden aselupahakemusten hylkäämiset kestämättömillä perusteilla (liian tulivoimainen, liian järeä) ja mitä omituisimmat viranomaismielivallan ilmentymät asevastaisten lupavastaavien toimesta. Lupavastaavan ammattitaito ja henkilökohtainen asenne ampuma-aseluvan käsittelyssä näyttelevät erittäin suurta osaa lupapäätöksen synnyssä.
Aselakiesitys sisältää useita epäselviä kohtia, joiden vaikutus aseharrastajien oikeusturvaan on huomattava. Tulkinnanvaraisuudet esim. luvan vaativien osien ja aseen näköisten esineiden suhteen aiheuttaa tilanteen, johon ratkaisu saadaan vasta korkeampien oikeusasteiden ennakkotapausten kautta. Käytännössä tapahtumakulku on seuraava: Henkilö omistaa esineen, jota hän pitää oman laintulkintansa mukaan lupavapaana. Viranomainen tulkitsee lakia toisin. Epäilty rikosnimike on esim. ampuma-ase rikos tai rikkomus. Normaali toimenpide on luvanvaraisten ampuma-aseiden takavarikko ja hallussapitolupien peruuttamisprosessin aloittaminen.Esitutkinta, syyte, käräjäoikeus, hovi ja jopa korkein oikeus. Aikaa vierähtää jopa useita vuosia. Takavarikossa olevan omaisuuden arvo saattaa olla hyvinkin huomattava. On kohtuutonta, että kansalainen joutuu käymään läpi tällaisia prosesseja, vain siksi, ettei kirjoitettu laki ole kyllin selkeä.
Vastaavia prosesseja on jouduttu käymään läpi nykyisenkin lain aikana, vaikka nykyinen laki on selkeä. Viittaan tällä nk. Nivalan suureen asejuttuun ja siihen liittyviin oikeusprosesseihin. Luottamus ja arvostus viranomaisia kohtaan on kokenut pahan kolauksen viime aikoina. Vantaan suuri asekätkö oli täydellinen fiasko ajatellen viranomaistoimintaa. Kyseenalainen on myös ristiinalaisen kunnanvaltuutetun ja Fingridin välisestä kiistasta lähtenyt vyyhti.
Tahaton ampuma-aserikos voi pahimmillaan johtaa vuosikymmeniä kestäneen ja huomattavia taloudellisia panostuksia sisältävän harrastuksen, tai pikemminkin elämäntavan tuhoutumiseen.
Ampuma-aseet on julkisessa keskustelussa demonisoitu täysin. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että luvallisen aseen omistaminen on ohjannut monia nuoria pois laittomuuksista, pelkästään siksi, että he ovat ymmärtäneet oman henkilökohtaisen vastuunsa. Tärkeän harrastuksen turvaaminen on ohjannut junioreita pois rikoksen/väkivallan tieltä, pari hyvää esimerkkiä löytyy lähipiiristä.
Yli 20vuotta aktiivisesti harrastaneena olen tehnyt sellaisen havainnon, että suurin osa tietooni tulleista luvattomista aseista on ollut taskuaseita. Juuri niitä aseita joihin on ollut ilman asekeräilijästatusta ollut lähes mahdotonta saada lupaa, poislukin muistoaselupa. Lainsäädännön kiristäminen tolkuttomuuksiin pahentaa vain tilannetta.
Laillisen aseen hankkimiseen oikeuttavan lupabyrokratian kustannukset ovat nykyään samaa suuruusluokkaa, mitä olen kuullut luvattomien aseiden alkaen-hinnoista.
Aselaki on ohjenuorana kansalaisille, jotka haluavat elää lakia kunnioittaen. Siitä syystä sen on oltava selkeä ja johdonmukainen.
Hallituksen esitys ampuma-aselaiksi on pohjanoteeraus ja selkeästi laadittu ilman asiantuntemusta. Voimassa oleva aselaki on ollut toimiva ja riittävän tiukka.
Asekeräilijöiden säilytystilat tarkastetaan ennen ensimmäisen keräilysuunitelmaan sisältyvän aseluvan myöntämistä. Säilytystiloista tehdään tarkastuspöytäkirja ja säilytystilojen on oltava hyväksytyt, muuten ei kokoelmaa voi alkaa kartuttamaan. Hyväksyn tämän menettelyn aivan normaalina toimenpiteenä, koska kokoelmiin sisältyy usein suuria määriä aseita ja oheistarvikkeita. Tilojen tarkastusmaksu on viitisenkymmentä euroa. Naapureille joutui sitten kertomaan, miksi poliisipartio vieraili meillä.
Kyseessä on kuitenkin tieto, jonka joutuminen vääriin korviin ei ole toivottavaa. Nykyisessä aselupahakemuksessa kysytään miten ja missä aseita säilytetään, väärän tiedon antaminen tähän kohtaan on viranomaisen harhauttamista, ja mahdollinen luvan peruuttamisen peruste. Kotitarkastuksilla ei saavuteta mitään sellaista etua, mikä olisi poliisin resurssit huomioiden perusteltua. Vaikka talossa olis kuusi standardit täyttävää asekaappia päällekkkäin kuin venäläinen maatuskanukke, ei se takaa asiallista säilytystä, jos luvanhaltija on piittaamaton lakia kohtaan.
Tässä oli vain muutamia ongelmakohtia liittyen lakiesitykseen, enkä ole yrittänytkään toistaa jo muiden kirjoittamia epäkohtia.
Kiitos hyvästä artikkelista.
Kiitos Outi!
Vielä kun saataisiin ne muut 199 henkilöä samalle järkilinjalle, niin ei ihan sutta tulisi uusista määräyksistä.
Olen harrastanut pistooliammuntaa kv-tasollakin ja lajin valitsin aikanaan siksi, että pidän lajista, joka vaatii tarkkuutta, keskittymistä ja mielen hallintaa/itsehillintää. Jos en olisi pistooliammuntaa valinnut, kenties harrastaisin jousiammuntaa, tikanheittoa tai muuta vastaavaa, jossa pääsisin kehittämään juuri noita ominaisuuksia itsessäni.
En ole muutamaan vuoteen harrastanut lajia, koska työni estää sen, aikaa harjoitteluun ei jää riittävästi. Kuitenkin sisimmältäni olen aina pistooliampuja ja tiedän, että kun joskus aikaa tulee, jatkan harrastustani. Kaikki harjoittelu, kuntoilu ja puntinnostot, tähtää siihen, että lajiharjoittelu on helppo aloittaa, kun sen aika taas joskus tulee. Ei tarvitse aloittaa ihan alusta aseenhallintaa, kun pito on suht kunnossa.
Se tässä huolettaakin, että miten laki suhtautuu tällaisiin, hiukan taukoa pitäviin. Pitääkö ase myydä, jos sitä ei ns. säännöllisesti käytä eli ei käy ampumassa radalla esim. kaksi kertaa viikossa? Vai saanko pitää aseeni? Pitääkö vain hallussapitolupa uusia, esim. säännöllisin väliajoin ja käydä haastatteluissa poliisin luona? Kuinka kalliiksi sellainen ns. seisontavakuutus oikein tulee?
Paljon on ollut myös puhetta siitä, että aseet pitäisi säilyttää jossakin ampumaradalla lukituissa tiloissa. Eihän ampumaseuroilla ei ole rahaa rakentaa riittävän vahvoja varstoja, eikä palkata sinne ympärivuorokautista vartijaa.
Jos aikoo pärjätä ammunnassa, on harjoiteltava kotona, koska aika on monella kortilla, eikä ole aikaa lähteä ajelemaan kymmeniä kilometrejä jonnekin asevarikolle. Kotona on tehtävä jumalaton määrä kuivalauksia, asento- ja pitoharjoituksia, koska vain sillä tavalla oppii paremmin hallitsemaan aseen ja itsensä. Itse aikoinaan tein ennen töiden aloittamista kuivalaukauksia pari tuntia päivässä, ja se paransi taitojani huomattavasti. Sen lisäksi oli sitten illalla töiden jälkeen joko panosammuntaa tai fyysistä harjoitusta. Vain siten voi pärjätä kilpailuissa ja kehittää noita alussa mainitsemiani ominaisuuksia.
Entä se harrastaneisuuden toteaminen aselupaa haluavalta? Sen valvominen/seuraaminen vaatii melkoista ajallista panostusta ampumaseuran aktiiveilta, että he oman harjoittelunsa lisäksi ottavat vastuulleen toisten harrastuneisuuden aktiivisen seuraamisen ja saapuvat paikalle, kun nämä aselupaa itselleen haluavat haluavat ampua - ja jos seuralla ei ole asetta, antavat oman aseensa käyttöön. Ainakaan omat resurssini eivät olisi aktiivisen kilpailu-urani aikana riittäneet ottaa kaiken muun seuratyön lisäksi itselleni joitakin ns. kummiampujia, enkä taatusti olisi kilpa-asettani antanut toisten käyttöön, enkä anna vieläkään. Ja epäilen, että monella ampumaseuralla olisi halua ottaa vastuulleen lisätöitä tällaisesta, koska niitä aktiivisia seuraihmisiä on niin vähän ja kaikki kuitenkin kasaantuu vain muutaman aktiivisen harteille, jotka jo muutenkin tekevät ilmaista seuratyötä jaksamisensa äärirajoilla.
Arvoisa blogin pitäjä, mielenkiintoista on todeta saamienne kommenttien tulevan anonyymeiltä kansalaisilta. Uuden Suomen tunnistettavat vakiokommentaattorit ovat vetäytyneet nimimerkkien taakse tai he eivät uskalla ottaa kantaa tekemäänne perusteelliseen mielipiteeseen.
Oppositiosta on ollut mielenkiintoista seurata aselakikeskustelua ja sen aikana onkin ilmennyt pari tosiasiaa, jotka eivät ainakaan vahvista minun käsitystäni hyvästä hallinnosta.
Syyskuun aselain lähetekeskustelussa ke O Nepponen ja sismin A Holmlund kiistelivät siitä, että oliko asealan järjestöjä kuultu. Olen selvittänyt asian monesta lähteestä (Eduskunta ptk:t, alan järjestöjen kirjeenvaihtokirjat yms) Uskallan väittää, että Holmlund vääristeli rajusti totuutta.
Toisaalta, joitain kuukausia myöhemmin Ampuja-lehdessä O Nepponen ilmoittaa, että alan järjestöjä on kuultu aselakivalmistelun yhteydessä.
Tällainen touhuilu on jo saanut täydellisenfarssin piirteet. Karkean luokan äänestäjien aliarviointia!
Kokoomuksen uusimmassa Nykypäivä-lehdessä toimittaja Juha Pärssinen on aivan oikein haistanut palaneen käryä Holmlundin Sisäministeriössä. Juha Pärssinen kirjoittaa:" Sisäministeriö on Suomen sisäisen turvallisuuden kannaltavaltakunnan tärkein puulaaki ja moni on jäänyt miettimään, onko Ritva Viljasen erimielisen nimityksen seurauksenaministeriön johtotasollaongelmia ja jos, onko asialla ehkä yhteys esimerkiksi Kauhajoen ja Sellon ammuskelutragedioihin."
Kaiken tuon allekirjoitan, mutta Sellon tapahtumat olivat kunniamurha puukolla ja kunniamurhat (4kpl) teloittamalla luvattomalla 9mm pistoolilla.
Aselaki on perusteiltaan hyvin asenteellinen. Olisi kuin palattaisiin entisen Neuvostoliiton tai DDR:n aikaan! Miten se voi olla mahdollista porvarihallituksen aikana ja varsinkin kokoomuslaisen sisäministerin aikana? Onko pallo totaalisesti hukassa? Ampuma-aseen määrittelystä lähtee jo koko laki pieleen. Miksi luvallisia ja kuuliaisia kansalaisia syyllistetään? Ei se vähennä mitenkää luvattotomien aseiden määrää. Todennäköisesti luvattomat aseet vain lisääntyvät. Hyvä ja jouheva lupakäytäntö, järkevät aseensäilytysmääräykset ovat tae laien toiminnalla. Kotietsintä nykymuodossa ei voi olla laissa, ei ainakaan oikeusvaltiossa. Seuraavat vaalit ovat katastrofaaliset sekä kokoomuskelle että keskustalle jos väkisin tehdään laki, joka loukkaa yli 1,5 miljoonaa äänestäjää. katainenkin pitää päätä pensaassa ja puhuu vain uusista lampuista. Kimmo Sasi vetää niskaansä kyyryyn ja miettii miten saisi laiasiantuntijoiden teilaaman ja perustuslakia räikeästi rikkovan lakiesityksen perusteet muotoiltua hyväksyttäviksi Eduskunnassa. Poliitikkojen paniikkinappula on päällä ja talvinen sumu estää asiatietojen näkemisen. Olli nepponenkin puhuu kahden tuolin antamalla asiantuntemuksella, Eduskunnassa yhtä ja maakunnassa toista!
Nyt äkkiä jäitä hattuun ja laki uuteen valmistellun!
Järjestöjen perustellut kannat ja havainnot lakiesityksen virheellisyyksistä löytyvät muuten osoitteesta: www.aselaki.info
Haluan heti jyrkästi irtisanoutua porukasta, joka 'harrastaa' aseita koska ne on niin machoja. Aseiden omistus tulisi sallia vain AMMUNNAN harrastajille, metsästäjille ja luvallisille asekeräilijöille. Kun aseen omistamisen perusteeksi otetaan metsästys ja ammunnan harrastus, kyseeseen tulee hyväksyä vain metsästys/metsästysammunat ja kilpa-ammunta Suomen ampumaurheiluliiton alaisuudessa, metsästysjärjestöissä tai reserviläisjärjestöissä. Muu on räiskintää, jota varten aseita ei tarvitse antaa. Tämä tietenkin johtaa siihen, että tulee kuulua johonkin kyseisten järjestöjen alaisiin seuroihin, mikä taas ei ole perustuslain vastaista, koska se seuraa luvallisesta aseen käyttötarkoituksesta. Näillä perusteilla poliisin on helppo tarkistaa, onko hankittava ase asiallinen ja kyseiseen käyttöön sopiva. Aktiivinen harrastus voidaan tarkastaa osallistumisesta järjestettyihin tapahtumiin (kilpailuhin). Harrastuksessahan on luonnollisesti erilaisia katkoja, joista tulee itse ilmoittaa poliisille ja kertoa syy.
Ei muuta kuin lait sellaisiksi, että aktiiviset urheiluammunnan harrastajat saavat rauhassa jatkaa harrastustaan ja metsästäjät metsästystään ilman hallinnon kyykytystä.
Aika mukava kuulla että joku on ottanut tosiasioita huomioon tässäkin keskustelussa.
Mutta puuttuisin tähän poliisille annettavaan oikeuteen aseen säilytyksen tarkastelukseen noin niikuin ilman sen kummempaa epäilyä tai perustelua.
Kun katsoo viimeistä tavaratalossa tapahtunutta ammuskelua niin siinähän oli jo kerran otettu laiton ase henkilöltä pois, jos mediasta oikein ymmärsin.
Tällaisten henkilöiden kodin tarkastus joilla on jo tavattu laittomia aseita ei onnistu poliisilta ennenkuin on vahva epäily tai todisteita, sekä lisäksi pitää olla kotietsintä lupa, muuten poliisi saa syytteen yksityisyyden loukkaamisesta tai jopa kotihäirinnästä.
Jos aselakiin kirjataan pykälä poliisin oikeudesta tarkistaa laillisen aseen omistajan säilytyspaikka ilman epäilystä tai näyttöä rikoksesta, mutta jo laittoman aseen hallussa pidosta tavoitetun kodin tarkastukseen pitää olla epäily tai todisteet sekä kotinetsintä lupa, niin silloin ollaaan menossa hakoteille ja Suomesta ollaan takemässä poliisivaltiota jossa lainkuuliaisia valvotaan mutta rikollisia ei .
#60 Eeron kommentin viimeinen kappale kertoo suoraan ja esimerkkinä, mihin kurimukseen rehellinen, lakia noudattava reserviläinen, metsästäjä ja ampumaurheilija joutuu, mikäli HE106/2009 hyväksytään edes parsittuna.
Uskon, että SM:n po lakia valmistelleet virkamiehet eivät aio julkistaa kuin on sitten myöhäistä, aselakiesitykseen kuuluvaa aselakiasetusta. Taktiikkaa sekin, mutta ei kovin demokraattista.
Kuinka tolla kotietsinnällä kiinnitetään huomiota todelliseen ongelmaan Eli laittomiin aseisiin?
Pitääkö tunkeutua rehellisen harrastajan kotiin kiusaamaan ihmisiä kun kaiken maailman narkkarit ja muut rikolliset käsittelee ja myy aseita miten sattuu.
Kuinka useiden tuhansien eurojen aseet voisi ottaa pois ihan noin vaan ilman mitään korvausta,Pitäähän joku omaisuuden suoja olla tai pakkolunastus käypään hintaan.
Uskaltaako kukaan enään ostaa kalliita vehkeitä jos tulee vain 5v luvat ja ei voi olla varma että lupa uusitaan jälleen viiden vuoden kuluttua.
Lakiesitys tulee lähettää takaisin valmisteluun ja poistaa laiho sun muut asiaa tuntemattomat valmistelu ryhmästä.
Määräaikais luvat = Rahastus automaatti valtiolle :(
Hienoa lukea kansanedustajalta järkevää ja maltillista pohdintaa aiheesta - Kiitos Outi.
Erityisesti ilahduttaa että olet ymmärtänyt myös metsästyksen ja ampumaurheilun ja niihin liittyvän sosiaalisen puolen olevan yhteiskunnallekin tärkeä voimavara, sekä maanpuolustuksellisesti ja riistanhoidollisesti merkityksellisiä. Uskon ja olen itse kokenut, että harrastukset ja harrastuspiirien sosiaaliset kontaktit ovat ihmiselle voimavara ja auttavat pitämään ihmistä terveenä. Mitä tapahtuisikaan jos lähes miljoonalta suomalaiselta aseen omistalta riistettäisiinkin yhtäkkiä rakas harrastus - montako mielenterveysongelmaa sillä tehtäisiin?
Aseiden säilytyksen tarkastukseen pitäisi mielestäni riittää kaupalta saatu todistus hankitusta hyväksyttävästä asekaapista. Poliisin tarkastus ei tuo mitään lisäarvoa, koska suunnitellun kahden viikon varoitusajan aikana aseet ehtii kyllä siivota sinne kaappiin vaikka ne olisivat kuinka levällään asunnossa. Lain määrittämän alle 6 aseen säilyttämiseen asekaappia ei vaadita, joten tarkastus tuskin auttaa mitään. Poliisi ei voi kuitenkaan varmistaa ihmisen säilytystapoja ilman yllätyshyökkäyksiä, vain tilat ja säilytysmahdollisuudet.
Harrastuksen varmistaminen on mielestäni tärkeää. Yhdistymisvapautta ei kuitenkaan pitäisi loukata. Harrastuneisuuden voi todistaa myös harjoittelupäiväkirjoilla, metsästyspäiväkirjallla, kisaraporteilla, patruunakuiteilla jne. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että AAHY katsoo oikeudekseen määrittää yksiselitteiset rajat sille, mikä on aktiivista harratusta. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat, eikä aina ole aikaa tai mahdollisuuksia käydä 2 kertaa kuussa ampuradalla, kuten yhtenäistämisohje muistaakseni edellyttää. Monilta puuttuu myös talviharjoittelumahdollisuudet kokonaan.
Omat lupahakemukseni on toistaiseksi käsitelty asiallisesti, vaikka lupaprosessi onkin ollut järkyttävän raskas harrastustodistuksineen, lääkärintodistuksineen ja pitkine haastatteluineen. Suurin ongelma oli pitkän 1v. aktiivisen harrastuneisuuden kerääminen ilman omia harrastusvälineitä. Yrittäkääpä itse vaikkapa opetella laskettelemaan kun välineet pitää aina kinuta kaverilta vuokralle, ja joka kerta tulee eri mittaiset sukset ja sauvat - mukava harrastus muuttuu äkkiä turhauttavaksi ja liian raskaaksi. Tämä vaatimus uudessa lakiesityksessä tulee tappamaan pistoolilajit.
Toinen hankaluus on lääkärintodistus, koska suurin osa lääkäriasemista oli yksiselitteisesti päättänyt olla kirjoittamatta niitä. Pelkäänkin että liian vaikeasti saatavat lääkärintodistukset johtavat jatkossa siihen, että aseenomistajat välttävät hakemasta apua mielenterveysongelmiinsa lupien menettämisen pelossa, mikä tuskin on kenenkään etu.
Myös luvalle kertyvä hinta on kohtuuton. Lääkärintodistus (n. 80e) + 68 e. Ja sama lysti on kustannettava 3 vuoden päästä joka aseelle.
Mielestäni nykyisen järjestelmän suurimpia ongelmia on, että lupa-asiat hoidetaan ase-kohtaisesti eikä hakijakohtaisesti. Jos ihmisellä on jo 1 pistooli, ei 2. tai 3. tee hänestä yhtään vaarallisempaa, koska päätöksen aseen väärinkäytöksestä tekee se luvanhaltija, eikä yksikään aseista. Mielestäni ensimmäisen aseen hankinnassa hakijan tarkastukseen pitäisi panostaa, mutta seuraavien saman tyyppisten tai vähemmän vaarallisten aseiden kanssa kyseessä pitäisi olla enemmänkin ilmoitusmenettely.
Turvallisuusasioissa olisi tärkeää myös ymmärtää, että turvatoimet ovat juuri niin vahvoja kuin ketjun heikoin lenkki. Jos urheiluaseen saatavuus tehdään paljon vaikeammaksi kuin metsästysaseen saatavuus, tapahtuu seuraava kouluammunta metsästysaseella aivan yhtä tuhoisin seurauksin. Jos luvan saanti kaikilla perusteilla muuttuu paljon vaikeammaksi kuin laittomien aseiden hankinta, on kyseessä enää lainkuuliaisten kansalaisten kiusaaminen.
Kansanedustaja Outi Mäkelä, Nurmijärvi
Parhaimmat kiitokset erinomaisen asiallisesta kirjoituksesta ja mielipiteistä. On upeata havaita, että lainsäädäntötyötä tekevä edustaja näkee metsän puilta ja kykenee erottamaan, mikä on olennaista, oikeaa tai väärää, hyvää tai huonoa.
Aselain muutosesitys (HE 106/2009) aseturvallisuutta ja kansalaisten turvallisuutta radikaalisti heikentävänä tulee saada pikimmiten uudelleenvalmisteluun. Valmistelu tulee suorittaa riittävällä asiantuntemuksella tukeutuen myös siihen asiantuntemukseen, jota metsästäjät, ammunnan harrastajat, asekeräilijät ja reserviläiset etujärjestöineen edustavat.
Nykyinen sisäasianministeriön ohjastama valmistelu on täysin sivuuttanut edellä mainitut tahot. Yli miljoonan kansalaisen ja ammunnan harrastajan ääntä ei ole haluttu huomioida valmistelutyössä. Tämä ei ole kansanvaltaisten demokraattisten arvojen eikä Suomen kansalaisten etujen mukaista.
Toivotan jaksamista Outi Mäkelälle tärkeässä työssään Eduskunnassa ja toivon, että seuraavissa eduskuntavaaleissa huhtikuussa vuonna 2011 hän ja hänen laillaan ajattelevat kansanedustajat yli puoluerajojen tulevat valituiksi vastuulliseen tehtäväänsä.
Hei,
Sanosin, että ensimmäinen asiallinen ja kiihkoton kannaotto, joka ei perustu poliitikon populistisiin aikomuksiin. Koska aselakia ollaan kuitenkin tiukentamassa, ei nähdäkseni poliisin tekemiä tarkastuksiakaan kannata pelätä. Jos urheiluampujalle vaihtoehto on esimerkiksi aseen säilyttäminen hallilla, häiritsee se kohtuuttomasti harjottelemista. Tapahtuuhan suuri osa harjottelusta ns. kylmäharjotteluna kotona.
Kysymys aselain tiukentamisen suhteen on taas ikävä kyllä jo tehty noiden julkisuudessa suurta kohua heikentäneiden tapausten johdosta. Tästä pitää huolen politiikka ei niinkään faktaperusteiset tekijät.
terv olavi
Asiaa ja suurelta osin harrastajana voin yhtyä mielipiteisiin.
Tiukennuksia tulee jokatapauksessa, toivottavasti ei pelkkää byrokratiaa. Toivoisin etenkin, että nuorten aloittelevien harrastajien tulevaisuus turvataan. Jos nuoria harrastajia ei löytdy metsästys- tai ampumaurheiluun voidaan koko homma muutamassa vuodessa ajaa alas. Kysytään sitten niitä citykarhujen ampujia jostain muualta...
Seuraihmisenä vaan toivon, ettei erilaisille seuroille sälytetä sellaisia vastuita joita ei voida hoitaa ja valvoa, tai sitten rahaa ja tukea tarvitaan sitä vaan yleensä löytyy vaalipuheista...
Jouko Kaiho kommentoi.
Nykyinen aselaki täysin toimiva, miksi hyvää mennä uusimaan pelkästään populismin vuoksi.
Toivon, että Outi Mäkelä jaksaa taistella valmisteilla olevan aselain toteuttamisen estämiseksi. Jos nykyistä aselakia on muutettava, tehtäköön se aseenkäyttäjien ammattilaisten ja harrastajien kanssa yhteistyössä.
Jos aseiden sälytystilat tarkastetaan, niin tarkastettakoon ilman ennakkoilmoitusta. Voisihan rikkeiden sanktiot alussa olla vähäisempiä.
Aselain sisältö eikä sen käsittely saisi olla millään tavoin puoluepoliittinen.
Mielenterveysongelmia korjattava ja parannettava muulla tavoin kuin aselakia säätämällä.
Hyvä ja asiallinen tapa tällä Outilla käsiteltävän asian suhteen.
Aselain "uudistus" lähti taas kerran lapasesta ja olisi enemmän kuin suotavaa, että asiaa tietämättömyyden syvällä rintaäänellä valmistelleet virkamiehet nyt lopultakin laitettaisiin jäähylle.
Itse olen toiminut ampumaurheilun piirissä jo iloiselta -70 luvulta saakka ja olen havaintojeni perusteella tullut siihen tulokseen, että nykyinen(kin) aselaki on jo toimiva. Päätöstä valmisteleville (poliisin)virkamiehille kuitenkin tulisi mahdollistaa riittävät työkalut toimensa hoitamiseen; aseteknisen tietämyksen koulutus, ampumalajien vaatimukset ja sääntökoulutus (riistamaalilajit, ISSF:n lajit, ampumahiihto yms.) joiden tuntemuksella taas on yhtenäisempi tuntemus ja tieto-taito esitysten valmistelijalle. Päättävälle poliisiviranomaisen edustajalle toivoisi koulutettavan ainakin osaa vastaavasta tiedosta, jolla "mutu" -menetelmällä tehtävät ratkaisut jäisivät historiaan.
Toimin myös nuorison valmennustehtävissä ja mielestäni olisi valitettavaa, jos lupamenettelykäytännöstä tehdään rahastusautomaatti ja muutoin mielivaltainen. Aloituskustannukset kohoavat helposti suuriksi ja valitettavasti monen nuoren rahoittajana toimivat vanhemmat joutuvat kustantamaan aseiden ja patruunoiden lisäksi myös melkoisen määrän muiden varusteiden hankintaan. Nähdäkseni lupahinnoittelussa tulisi kustannusten perustua todellisuuteen ja ensimmäisen luvan (olisipa se sitten määräaikainen tai rinnakkaislupa) jälkeen varsinaisen luvan tulee olla jo hakijalleen ilmainen.
Lääkärin antama todistus taas ei sinällään juuri mullistavia tietoja tuo - ainoastaan sen tiedon, että onko juuri kyseisellä lääkärillä saatavissaan tietoonsa mitään hakijasta, jolla saattaisi olla merkitystä luvan epäämiselle. Parempi lienee edelleen tuo vanha tuttu "kahden henkilön antama puoltava lausunto" hakijasta - sitä harvoin heppoisin perustein kukaan kirjoittaa alle mitään lausumaa tuntematta oikeasti toista.
Mitä aseiden säilytyksen tarkastamisesta taas ollaan mieltä, on jo sinällään oma lukunsa. Aseen lukko irti ja eri paikassa kuin ase itse - on se perusta, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Jos joku rikollisen mielenlaadun omaava murtovaras sitten "pöllii" kyseisen tuliluikun vääryydellä haltuunsa, herää kysymys millä sen saa oikeasti toimimaan. Jo pöljempikin sitä imettelisi, jos joku ryhtyisi kyselemään pelkkää aseen lukkoa aseeseen eikä aiempaa rikkoutunuttakaan olisi näytille. Aseiden asiallinen ja oikea säilytys on mielestäni tärkeää. Varsin suuresti harmittaisi, jos joku onneton poropeukalo varas saisi haltuunsa kisatasoisen aseen valikouituine piippuineen! Jo se hukkaan mennyt työmäärä on valtava - puhumattakaan mahdollisesta kisojen pilalle menosta! Mahdollinen selvitys aseiden säilytystavasta lienee kuitenkin riittävä. Poliisille tulee jo säilytystiedon taltioinnista ongelma - se kun olisi oiva tieto myös lain "väärällä puolella hoippuville". Tiedon turvaluokittelu ja sen mukainen käsittely on tarkastettava määräajoin - tietosuojavaltuutelullekin lisää töitä sekä poliisin sisäiselle valvonnalle. Kiva juttu siis?!
Mitä taas yhdistymisvapaus sisältää - on perustuslakiinkin kuuluva oikeus. Toki harrastuksen mahdollisuudet tulevat usein paikkakunnilla vain seurojen ja yhdistysten kautta tavallisen "matti ja maija meikeläisen" ulottuville. Samoin mahdollisuus päästä aloittamaan harrastusta ja kokeilemaan "onko tää just mun laji" ilman kohtuuttomia invastointeja heti alkuun.
Summa summarum:
Entinen laki on riittävän käytännöllinen. Täydennettäköön työtä tekevän viranomaistahon koulutusta yhdenmukaseksi ja tarvittaessa annettakoon viranomaisten yhteistyölle riittävät oikeudet (poliisi, sotilaat ja terveydenhoito).
Jollei tämä populitisia piirejä tyydyttäisi: Lainvalmistelu uusiksi ja mukaan selvästi nimetyt yhdistysten, harrastuspiirien ja lajien edustajat nuorisotyötä tekeviä unohtamatta. Virkamiehistä mukaan vain sellaiset, joilla on oikeasti tietoa eikä luuloja/oletuksia aihepiiristä.
Hyvää jatkoa eduskuntatyölle!
Suomen Ampumaurheiluliitossa (SAL) on jäseniä noin 35000. Kilpailevia ja aktiiviampujia voidaan arvioida olevan ehkä 25000. Pienellä osalla jäsenistä tuskin on minkäänlaista aselupaa?
Toisaalta maassamme on luvallisia ns yhden käden lyhyitä käsiaseita Asetilaston mukaan vuodelta 2009: Pistooleja 109013, pienoispistooleja 103599, revolvereja 25300) yhteensä noin 230000 kpl.
Reserviläisten ja metsästäjien luvilla voidaan arvioida olevan noin 100000 asetta reserviläisammuntoja sekä metsästäjät loukkupyyntiä ja eläimen pikaista lopettamista varten.
Voidaanko olettaa, että aselupahallintomme on jopa ilman hyväksyttävää käyttötarkoitusta myöntänyt suuren määrän revolveri-ja pistoolilupia henkilöille, joille ei varmaankaan olisi lupaa pitänyt myöntää? Karkea arvioni on, että mahdollisesti jopa 100000. Luvattomien aseiden lukumäärästä en ole vielä arvioinut mitään. Ei ole mitään tietoa lähtökohdaksi
Välitän tässä saamani sähköpostin arvoisalle kansanedustajalle. Blogikirjoituksenne on erinomainen ja toivottavasti myös Eduskunnassa löytyy samanmielisiä edustajia riittävästi.
__________________________________________________
Moikka!
Meillä on kolme mielisairasta tappaut ihmisiä ampumalla.
Ehdotus 1eduskunnalle
Säätäkää laki: Hulluksi tuleminen on kielletty. Valvokaa myös sen toteutuminen. Ellette siihen kykene, niin
Ehdotus 2
Hoitakaa mielenterveyshuolto sille kuuluvalle tasolle. Järjestäkää ennalta ehkäisy ainakin nuorisolle. Kautta historian tiedetään, nuoret miehet näitä tekevät.
Syrjäytyminen luo vihamielisyyttä.
Eduskunnan tulee tarttua itse sairauteen eikä johonkin instrumenttiin.
AOR
On hienoa että kansamme edustuslaitoksesta löytyy edustaja joka ajattelee muutenkin kuin populistisesti. Voimaan tuleva laki pitäisi olla realistinen ja oikeudenmukainen. Lakia noudattavat vain lainkuuliaiset kansalaiset. Käsittelyssä oleva laki tulee koskemaan vain sitä kansanosaa joka muutoinkin noudattaa lakia. Mikään laki ei kosketa rikollisia, nauravat vain tällekin laille, valitettavasti! Tässä muutamia havaintoja lain valmistelun vaiheista ja siihen liittyviä kysymyksiä;
Miten on mahdollista että näin onnettomasti / huonosti valmisteltu laki voidaan edes käsitellä eduskunnassa? Lain valmistelussa ollut Jouni Laiho sanoo että "pilkkuakaan eduskunnan käsittelyyn menossa olevasta laista ei muuteta"? Televisiossa Kari Lehtonen sanoo että "Eri intressipiirejä on kyllä kuultu mutta niiden esitykset olivat niin kaukana työryhmän esityksestä että niitä ei voitu ottaa huomioon"? Se siitä kuulemisesta ja huomioon ottamisesta! Lain valmistelu pitäisi käydä asianomaisen ministerin ohjauksessa ja valvonnassa mutta, nyt näyttää siltä että valmistelevat virkamiehet kansliapäällikkö Viljasen johdolla ovat kaapanneet vallan ministeriössä ja vievät sisäministeri Holmlundia kuin pässiä narussa täyttäessään omia mieltymyksiään! Edustaja Nepponenkin sanoo että kyllä järjestöjä on kuultu, on vain jäänyt seuraamatta se että miten esitykset on otettu huomioon.
Ainoa ja oikea ratkaisu olisi nyt se että laki hallituksen(ministerin) toimesta vedetään takaisin ja valmistellaan todellisten asiantuntijoiden toimesta uudelleen. Tässäpä näitä ajatuksiani muidenkin kommentoitavaksi.
#70 Aseiden määriin sain selville viimeisimmästä Metsästäjälehdestä, että
Metsästäjäkunnan hallussa on luvallisia pistooleja 98000, kiväärejä 360900, haulikkoja 479000 kpl.
Toki pitää muistaa, että aselukuja laskiessa eräänä tekijänä on se seikka, että moni metsästäjä on myös reserviläisten sekä ampumaurheilijain lajeja harrastava.
Näyttäisi siltä, että erittäin suuri määrä luvallisia pistooleja on jossain?
Luvattomien pistoolien määrää voidaan vain arvuutella. Pitäisikö aselakiuudistus palautta pöydälle ja aloittaa operaatio "luvattomat aseet sulatukseen"?
Nykyinen pistoolien lupakäytäntö on kansalaisia kyykyttävää viranomaistoi-
mintaa,jolla ei ole mitään tekemistä aseturvallisuuden kanssa.
Otan esimerkin oman ampumaseuramme jäsenestä,joka on vuosia
kilpaillut 22 kaliberisella pistoolillaan ja nyt oli hakenut ja saanut
määräaikaisen luvan 32 kaliberiseen pistooliin alkaessaan kilpailemaan
isopistooliammunnnassa.
Nyt hänen on kerättävä kaikista ammunnoistaan kuittaukset kahden vuoden
ajan ja vietävä lista poliisiviranomaiselle aikanaan.
Mitenkähän tässäkin tapauksessa valtakunnan aseturvallisuus parani??
Vastaa ken taitaa.
Kansanedustaja Outi Mäkelä
Erinomaisen kompromissihakuinen linja suhtautumisessa aseturvallisuuden kehittämiseen. Toivotaan, että ajatuksesi saavat tukijoita eduskunnassa.
Onhan se hienoa että joku suhtautuu ase asioihin ilman pelkoa ja turhaa hössytystä! Tähän asti lupa asioita on voinut hoitaa asiallisesti ja ilman turhaa paperi sotaa osoittamalla että on tarve niin asia on ollut ok.Nyt näyttäs että puoli kylää olisi todistettava on se järissään ja niin poispäin.Väkivalta taustaa omaavilta olisi luvat peruutettava heti
Asiallista puhetta poliitikolta noin ylipäätään. Toivottavasti tuo linja pitää sitten kun lakiesityksestä äänestetään.
Aselupaprosessi pääpiirteissään oli asiallinen ennen surullisenkuuluisan AYO:n voimaantuloa. Sekään ei kyennyt estämään koulusurmia ja tuskin mikään asekontrollin muoto voi olla täysin aukoton. En ole itse hakenut käsiaselupia AYO:n voimaantulon jälkeen, mutta joka suunnalta kuulee täysin kohtuuttomista vaatimuksista, joita myös vanhoille aseluvan haltijoille esitetään. Keskustelusta ikäänkuin unohtuu, että kaikki aseet ovat vaarallisia väärissä käsissä ja lupaprosessissa tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea hakijan soveltuvuuteen ja hänen kykyynsä esittää lupaviranomaiselle uskottava näyttö aikomastaan käyttötarkoituksesta - ei aseeseen itseensä.
Liian tiukka ja ennen kaikkea ihmistä kyykyttävä, järjenvastaiselta tuntuva ohjeisiin takertuminen kontrollin välineenä johtaa joillakin yksilöillä vain kiusaukseen hankkia laiton ase. Se on yksinkertaisesti helpompaa ja tuomiot lieviä. Sellon surmaajaltakin oli ilmeisesti takavarikoitu jo aiemmin laittomia aseita ja patruunoita eikä viranomaisilla ollut mitään tietoa hänen viimeisimmästä hankinnastaan.
Muutama kohta lakiesityksestä ja nykylaista pitää nostaa esiin:
1) Poliisin oikeutta tulla pistotarkastamaan ihmisten koteja pelkän aseenomistuksen vuoksi ei voi hyväksyä millään perusteella. Tasa-arvon vuoksi pitäisi samalla aloittaa ihmisten kotien tarkastaminen _laittomien_ aseiden varalta. Tarkastukset siis ulotettaisiin _kaikkiin_ koteihin. Miltäs tämä kuullostaisi noin demokratian ja avoimen yhteiskunnan kannalta...?
2) Jo nykyisen lain perusteella poliisi tarkastaa mm. asekeräilijöiden säilytystilat. Samantyyppisen kertaluontoisen tarkastuksen voisi varmaankin tehdä jokaisen _ensiasetta_ hankkivan säilytystiloihin. Ampuma-aseavusteiseen rikoksentekoon kun ei tarvita kuin yksi ase eikä aseen tyypillä ole juuri merkitystä. Pistotarkastusoikeutta on perusteltu sen ohjaavalla vaikutuksella, mutta sama ohjaava vaikutus olisi varmasti poliisin kertaluontoisella säilytystilojen tarkastuksella ensimmäistä asetta hankittaessa. Pitää muistaa, että sekä Jokelassa että Kauhajoella käytettiin vastikään hankittua _ensiasetta_.
3) Yhdistykseen kuulumisen pakko kahden vuoden määräaikoineen on täysin kohtuuton, perustuslain vastainen eikä estä sosiopaatteja, kuten joku tuolla aiemmin kommentoi.
4) Harrastuksen jatkumisen osoittaminen jollain erillisellä todistuksella ei myöskään palvele tarkoitustaan vaan lisää turhaa paperisotaa niin poliisissa kuin ampuma- ja metsästysseuroissa tai riistanhoitoyhdistyksissä. Metsästyskortin, ampumaseuran jäsenkortin tai luotettavan oman selvityksen antaminen kohtuullisessa määräajassa tulisi riittää vanhoille harrastajille. Tuonkin voisi tehdä tarvittaessa, ei automaattisesti jonkin määräajan jälkeen.
5) Kohtuuttoman vaikeaksi muuttuva uuden aseluvan saaminen saa vain ihmiset "istumaan rautojensa päällä", koska vanhaa ei uskalla hävittää / myydä pois, kun ei ole varmuutta saako uutta lupaa. Tällöin on olemassa riski, että ihmisille oikeasti jää niitä tarpeettomia aseita.
6) Parasta olisi kun koko lakiesitys palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi. Nykyinen ampuma-aselaki on hyvä ja toimiva. Kohtuulliset _ensiaseen_ hankkimiseen kohdistuvat kiristykset voisivat olla silti paikallaan. Pääpaino niissäkin tulisi olla henkilön soveltuvuudessa ja aiotun käyttötarkoituksen luotettavassa osoittamisessa.
Ehkä tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni seuraavissa eduskuntavaaleissa, on edustajakandidaatin suhde ampuma-aselain muutoksiin, ts. mitkä ovat hänen mielipiteensä ja miten hän tosiasiassa lakiesityksistä äänestää. Vaaleissa tavataan :)
"27 Nyt voimassa oleva ampuma-aselaki on erittäin hyvin onnistunut ja toimiva ja miksi ei olisi!?"
Hyvin näkyy toimivan. Molemmat koulumurhat tehtiin laillisilla aseilla.
Juuri käräjäoikeus totesi, että komisario toimi harkintavaltansa rajoissa eli siis laillisesti päättäessään olla ottamatta Matti Saarelta asetta pois. Jos tämä on harkintavallan puitteissa mahdollista, niin silloin on mahdollista olla ottamatta keneltäkään asetta pois.
Asehullut meuhkaa vapaudestaan. Siinä on vastassa meidän muiden turvallisuus. Nyt jos koskaan on mahdollisuus aselain muuttamiseen. Muutaman vuoden päästä kukaan ei enää muista, että Suomessa on ollut aika, jolloin kuka tahansa sai ampuma-aseen.
#78 Vanha demari
Vanha demari jatkaa tunnettua asialinjaansa. Olisi hyvä saada lukea vanhan demarin määrittelemänä, että mitä tarkoittaa asehullu.
Onko asehullu kenties henkilö, joka toimii varastamallaan laittomalla aseella lain vastaisesti?
Miten vanha demari hoitaisi aseettomassa yhteiskunnassa puukko-, nyrkki-, kirveshullun?
Onko vanha demari sitä mieltä, että mielenterveyttä hoidetaan aselailla?
Kauhajoen tapauksen käsittely jatkuu hovioikeudessa. Palannet asiaan kun hovi- tai korkeimman oikeuden tuomio on lainvoimainen.
#78
Jos hallituksen esityksestä tulee uusi aselaki, pahimmassa tapauksessa muistellaan parin vuoden kuluttua millaista oli asua itsenäisessä Suomessa. Sekö on Vanhan demarin harras toive ja päiväuni?
Paraneeko syrjäytyneiden ihmisten elämä ja varsinkin mielenterveysongelmista kärsivien nuorten olot sillä että aselakia tiukennetaan? Muistaakseni toinen näistä koulusurmaajista olisi halunnut hoitoon mutta ei ollut päässyt.
Nämä mainitsemasi "asehullut" on poliisin läpikäymiä ihmisiä joilla ei ole rötöksiä tileillään. Monet on viimeaikoina jopa hakeneet lääkärintodistuksen todistaakseen että on terve, ei hullu. Kaikki äänioikeutettuja kelpo kansalaisia. Mitä koulumurhiin tulee, sisäasiainministeriön antama lainvastainen "aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje" eli AYO oli tekijä mikä mahdollisti koulusurmat, ei aselaki.
"79 Olisi hyvä saada lukea vanhan demarin määrittelemänä, että mitä tarkoittaa asehullu."
Asehullu on tietenkin yleisnimitys.Karkeasti se tarkoittaa ihmistä jonka mielestä mitä tahansa muuta saa tehdä yleisen turvallisuuden parantamiseksi paitsi rajoittaa oikeutta pitää hallussaan ampuma-aseita.
"Miten vanha demari hoitaisi aseettomassa yhteiskunnassa puukko-, nyrkki-, kirveshullun?"
En ole missään vaiheessa puhunut aseettomasta yhteiskunnasta joten en vastaa tuohon.
Ennen Jokelaa luulin naivisti, että Suomessa voi saada luvan ampuma-aseen pitoon jos esittää siihen erityisiä perusteluita.Vasta Jokelan jälkeen tajusin, että asia onkin päinvastoin: aseluvan saa kuka tahansa ellei ole erityisiä syitä olla sitä myöntämättä.
Poliisin lupahallinnon virhemarginaali on ollut huomattavasti alle 1% luvallisten aseiden määrästä. Tosin se ei ole tunnustanut tehneensä mitään virhettä? Uusi tai vanha aselaki ei poista sairastuvia tai valmiiksi sairaita keskuudestamme. Mikäli tällainen henkilö haluaa itsensä tai muita hengiltä, hän tarvitessaan tekee murhatyönsä ilman asetta. Esimerkkinä Vantaan Myyrmanni. Sellaisen edessä yhteiskunta on voimaton. Siksi ei ole ihme, että sisäministeri ja kansliapäällikkönsä, poliisylijohtajan säestämänä vaikenevat Myyrmannin tapahtumista systemaattisesti. Niinpä aloitettiin lakia noudattavien ja nuhteettomien aseenomistajien jahtaaminen oikein tulostavoitteellisesti
Aseiden asiallisesta säilytyksestä haluaisin sanoa sen verran, että sen pitäisi olla jokaiselle aseenomistajalle itsestäänselvyys.
Jos aseet ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti suojata riitävin menettelyin (kunnollinen asekaappi, ei mikään sardiinipurkki), vähentäisi se viranomaisten intoa laatia älyttömiä kotiratsia- lakeja.
Kaikki tästä asiasta huolehtimattomat ääliöt kusevat KAIKKIEN aseenomistajien muroihin.
Ammunnanharrastaja hakiessaan aseenostolupaa joutuu merkillisen tilanteen eteen: hän kuuluu siihen erikoiseen ihmisryhmään, jonka kohdalla käännetty todistustaakka murtuu. Kun normaalisti ihminen on syytön kunnes hänet todisteiden valossa todetaan syylliseksi, on ammunnanharrastajan osoitettava syyttömyytensä. Tämä myös siinä tilanteessa vaikkei henkilöllä ole lainkaan rikosrekisteriä.
Ja vaikka ammunnanharrastaja osoittautuisi nuhteettomaksi on hänellä vielä yksi kynnys ylitettävänään: aktiivisen harrastajan kynnys. Poliisiviranomainen voi oman mielensä mukaan määritellä tämän harrastuneisuuden kynnyksen. Ostoluvan hakijan elämäntilannetta ei oteta huomioon (esimerkiksi epätyypillisiä työaikoja, jotka rajoittavat harrastusta). Näin ammunnanharrastaja saatta joutua luopumaan harrastuksestaan harrastevälineen puutteen vuoksi. Ja kaikki tämä vain esivallan edustajan mielivallan vuoksi.
#83 Teemu Lavikka. Minulla ei ole tilastollista tietoa mielipiteesi tueksi koskien aseenomistajien mahdollista huolimattomuuden suuruusluokkaa. Esimerkiksi 100000 aseenomistajaa kohden, miten monta asetta heiltä varastetaan vuodessa? Missä olosuhteissa? OPTULAN (Oikeuspoliittinen Tutkimuslaitos) tiedoista käy karkeasti ilmi, että Tullin haaviin jää rajalla kiinni vuodessa paljon enemmän laittomia aseita kuin laillisia varastetaan vuodessa.
Miten monta autoa varastetaan murhatyön toteutus- tai apuvälineeksi vuodessa?
Weimari:
Linkin mukaan vuosittain varastetaan n.600-700 asetta, mikä on 1,6 miljoonasta aseesta n.0,04%.
Prosentteina ei paljon mutta silti aivan liikaa, varsinkin, kun suuri osa näistä varkauksista voitaisiin estää kunnollisella asekaapilla.
Jos osaava rikollinen saa rauhan työskennellä oikeilla välineillä, ei kaikkia varkauksia voida estää millään, se on selvä, mutta hankalaksi sen voi kuitenkin tehdä.
Olen kanssasi tietysti samaa mieltä aseiden säilytyksestä. Kesämökkisäilytystä ei kukaan saa sallia. Poliisin tilastot eivät kerro tarkemmin, että missä olosuhteissa aseita varastetaan. Joka tapauksessa laittomat, salakuljetetut aseet tulevat olemaan keskuudessamme. Tiedän, että niillä tehdään paljon suuremmalla todennäköisyydellä väkivaltarikoksia kuin laillisilla aseilla. Ymmärrän, että halutaan poistaa pienikin mahdollisuus varastaa aseita mm mökeiltä rikolliseen käyttöön. Hyvä niin, ja aseet kaupunkiasuntoihin. Silloin on myös hyvä mahdollisuus estää asevarkauden yritys käyttäen lain antamia mahdollisuuksia hyvin tarkoin...
Kiitoksia rakentavasta kirjoituksesta!
Tällaisia kommentteja pitäisi saada vain enemmän irti kansanedustajilta.
Ampuma-aselakiesitys on susi jo syntyessään ja sen voimaan tulo esitetyssä muodossaan vaikeuttaa huomattavasti ase-elinkeinoa ja harrastamista. Nyt tulisi keskittyä mielenterveystyön kehittämiseen eikä kunnollisten kansalaisten kiusaamiseen.
Ehdotus Outi Mäkelälle ja kaikille Suomen asialla oleville metsästäjille, maanpuolustajille, reserviläisille.
Suorittakaamme varainkeräys kansalaisten henkisen valmennuksen tehostamiseen sekä laajentamiseen.
Aselain muutoksilla ei vaikuteta mielenterveyteen!
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta, mutta (valitetettavasti) Kokoomus on hallituspuolue ja uusi laki on valmisteltu kokoomuslaisen ministerin alaisuudessa. Lisäksi on ollut viitteitä ryhmäkuri-painostuksesta lain läpimenon varmistamiseksi. Mikäli kokoomus ajaa uuden lain voimaan, niin luulen että näemme mielenkiintoiset eduskuntavaalit 2011.
Maaginen numero- ja kirjainyhdistelmä HE106/2009 muistetaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Meitä luvallisen aseen omistajia + perheenjäseniämme on uurnilla arviolta 1,5 miljoonaa. 16 ase- ja metsästysalan järjestöä vaatii lakiesitystä uuteen valmisteluun. Tällä määrällä tiputetaan kokonaisia puolueita vallasta. Ihan vaan vinkkinä...
Sinänsä erittäin harvinaislaatuinen tilanne, että näin laajasti vastustettu lakiesitys on edennyt näinkin pitkälle. Nyt sen eteneminen pitää pysäyttää. Tämä laki on verhottu muka yleisen turvallisuuden parantamiseen, mutta kyseessä on tosiasiassa tiettyjen piirien ajama asekieltolaki.Tämä laki ei edistäisi aseturvallisuutta, vaan suorastaan loisi aserikollisuutta ja heikentäisi yleistä lainkunnioitusta. Se synnyttäisi laajat markkinat luvattomille aseille sekä niiden ammattimaiselle salakuljetukselle. Poliisi menettäisi viimeisetkin keinonsa asevalvontaan, kun luvattomat aseet eivät ole rekistereissä. Joka kotihälytykselle mentäessä olisi laitettava Karhukopla-varustus päälle, varmuuden vuoksi.
Kuka ei tätä usko, tutkikoon mitä on tapahtunut esimerkiksi Englannissa 1996 asekieltolain jälkeen. Koko saarivaltio uppoaa kohta luvattomien aseiden (arviolta 4 miljoonaa) painosta ja niitä käytetään päivittäin rikoksen välineinä. Aserikollisuus on noussut kuin raketti. Asekieltolait ovat kuin ympyrä, joka ei sulkeudu koskaan. Rajoitusten jälkeen tulee vain lisää rajoituksia, jotka eivät nekään auta vaan kiihdyttävät kiertokulkua. Englannissa vallitsevassa hysteriassa kielletään jo teräaseitakin, aivan tavallisia keittiöveitsiä ei myydä alle 18-vuotiaille ja osasta on veitsen kärki muotoiltu tylpäksi.
Ihmettelen suuresti Kokoomuksen politiikkaa tämän aselakiesityksen suhteen.
Tätä esitystä on ohjaillut kulisseista presidentti Halonen poliittisine virkanimityksineen käyttäen käsikassaranaan Sisäministeriön kansliapäällikkö Viljasta. Miksi sisäministeri Holmlund on antanut muiden ohjailla ministeriötään?
PS. Wanhat demarit eivät metsästä eivät harrasta ammuntaa, ainakaan Halonen, Arajärvi ja Tuomioja. Osannevatko muuten enää edes kuoria perunoitakaan? Millä oikeudella he ovat muilta kieltämässä laillisia harrastuksia?
Niinistö oli vain viaton sijaiskärsija saadessaan provokatiivisen kepun sekä demarivetoisen opposition protestoimaan puhemiesvalintaa.
Kepulaisetkin kansanedustajat saivat vapaat kädet äänestää ketä tahtovat. Seuraavan kerran tuollainen äänestyskäyttäytyminen saattaa uusiutua, kun äänestetään aselaista (HE106/2009) Tällöin on hallituspuolueilla pl vihreät totinen paikka. Loppuuko isänniltä, metsänomistajilta ja metsästysseuroilta metsästysaseet? Poistuuko maakunnan ainoakin ampumarata jollain tekosyyllä?
Tuleeko rauhanturvaajistamme toisen luokan kansalaisia kun heidän reserviläiskiväärinsä muuttuvat yhdessä yössä laittomiksi aselain myötä? Kokoomus on päinvastaisista todisteluista huolimatta menettämässä kannatustaan lakia noudattavien kansalaisten mielissä. Enteileekö metsästävän Kataisen vaikeneminen aselaista tulevaa vaalivoittoa vuonna 2011?
Pistooliammuntaa vuodesta 1967 kilpailumielessä harrastaneena olen havainnut ampujien noudattavan yhteiskunnan normeja keskimäärin paremmin kuin monen muun urheilulajin edustajan. Kokemusta on myös joukkuelajeista reilun 10 vuoden ajalta. Ampujien kyky hallita tunteensa ja kyky käsitellä turhaumia ei yleensä kohdistu ympäristöön vaan urheilijaan itseensä ilmentyen itsensä syyttelynä. Epäonnistumiset eivät johdu siis ulkopuolisista (kanssakilpailijoista) vaan omasta toiminnasta. Siksi katson, ettei ammunnanharrastajia voida luokitella vaarallisiksi kansalaisiksi. Koen tämmöisen väitteen jopa vihaa lietsovaksi ja se viha kohdistuu lainkuuliaisiin kansalaisiin.
Kysyisinkin onko tilastollista näyttöä, että ammunnan harrastajat ovat esimerkiksi liikenteessä muita liikkujia agressiivisempia. Esitänkin, että tutkitaan ampujien rikostilastot ja verrataan niitä muihin kansalaisiin. Jos tässä tapauksessa syntyy selvää näyttöä, että ampumaurheilun harrastajat ovat agressiivisiä ja taipuvaisia rikolliseen toimintaan niin ymmärrän paremmin tätä meitä kohtaan syntynyttä jahtia, joka perustuu samalla lailla mielikuville kuin esittämäni näkökohdat.
Jouni Laiho esitteli vuonna 1996 aselakiesityksensä, joka sai murskatuomion ja Laiho siirrettiin aiheesta muihin tehtäviin. 1998 voimaan tullut aselaki laadittiin sitten asiantuntijaryhmien kanssa yhteistyössä.
AAHY perustettiin ja jostakin ihme syystä vasemmistolainen Laiho sai johtajan paikan. No, valinta lienee perusteltu kun takapiruna oli Tarja Halonen. Laihon hylätty aselakiesitys jatkoi elämäänsä ja aselupahallintoon alkoi tulla sitten pikkuhiljaa erilaisia aselupakäsittelyä koskevia ohjeita.
Vasemmistovetoista suomalaisten siviilien aseriisuntamissiota on valmisteltu salassa koko Tarja Halosen presidenttikauden ajan. Hänen masinoimansa ja hänen vasemmistovirkamiestensä eteenpäin ajama operaatio lähti käyntiin julkisesti lakia rikkovien AYO:den myötä. AYO:eet ovat sekoittaneet aselupahallinnon koko maassa kun AAHY:n nimessä oleva 'arpajais'-sana kuvaa hyvin aselupia hakevien ihmisten kokemuksia ohjeiden voimassaoloaikana. Aselupakäytännön yhtenäistämisen sijasta aselupien hakijoita on kohdeltu ihan siten, miten asiaa käsitellyt poliisi on oman mielensä mukaan tulkinnut noita ohjeita.
Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat olivat enemmän kuin sata jänistä aseriisuntaa ajaville. Mielenkiintoinen asia on se, että molemmat aselupien myönnöt ja koulusurmat tapahtuivat AYO:den 16.10.2007 tapahtuneen julkaisun jälkeen.
Saimme sitten Laihon 1996 hylättyyn aselakiesitykseen perustuvan aselakiesityksen. Se on kyhätty kasaan hätäisesti ja se on täynnä täysin perusteettomia ohjeita ja määräyksiä, eikä aselupahallinnon työ ainakaan sen myötä helpottuisi. Aselakiesityksen käsittelyvaiheet ovat olleet täyttä farssia kun esimerkiksi hallituksen iltakoulun tekemällä päätöksellä oli enemmän merkitystä, kuin asiantuntijajärjestöjen tekemillä aselakiesityksen hylkäämistä esittävillä lausunnoilla.
Aselakiesitystä ajavat tahot puolustelevat sitä Suomen turvallisuudella, YK:n tuliasepöytäkirjalla ja EU-direktiivilla.
- Suomessa ei ole ollut aseista mitään ongelmaa vuosina 1918-2007. Aseriisuntaa ajavat tahot koittavat vain pelotella ihmisiä aatteellisten toimittajien ja populististen poliitikkojen välityksellä. Aseenomistajat, jotka ovat Suomen lainkuuliaisimpia kansalaisia, eivät ole kenellekään uhka. Nyt meistä on kuitenkin tehty melkeinpä kaikista suurimpia kriminaaleja ajatuksella, että jos omistaa aseen, niin silloin on potentiaalinen tappaja. Suomessa on metsästetty aina ja aseet ovat normaaleja harrastusvälineitä. Maanpuolustuksen kannalta aseet ja asetaitoinen reservi ovat tärkeitä.
- Aselakiesitystä on perusteltu YK:n tuliasepöytäkirjalla. Siinä puhutaan kansojen välisestä asekaupan rajoittamisesta, eikä siis Suomen kansalaisia YK:n tuliasepöytäkirja koske millään tavalla.
- Aselakiesitystä on perusteltu myös EU-direktiivillä. Sen mukaan kuitenkin vain eräisiin asioihin aselaissa pitää tehdä pieniä tarkennuksia, mutta muuten Suomen aselaki on EU-direktiiviä huomattavasti tiukempi.
Aseriisuntaa ajavien tahojen puhujat Anne Holmlund, Mikko Paatero, Ritva Viljanen, Jouni Laiho ja Mika Lehtonen valehtelevat kaikissa yhteyksissä puolustaessaan aselakiesitystään, joka on ensimmäinen vaihe kohti suomalaisten siviilien aseriisuntaa. Tarja Halosen käskyttäessä virkaan asettamansa kansliapäällikkö Ritva Viljasen kautta sisäministeriötä ja sisäministeriä aselakiesitystä yritetään saada voimaan väenväkisin. Jos aselakiesitystä ei hylätä, niin Suomen tie on sama kuin vaikkapa Britannian:
Suomalaisten turvallisuus huononee rajusti rikollisuuden ja laittomien aseiden lisääntyessä.
Poliisin kertoman mukaan laittomien käsiaseiden määrä on jo lähtenyt nousuun järjettömän aselupapolitiikan takia. Aselakiesitys hävittää toteutuessaan aluksi suomalaisen pistooliammunnan tulevaisuuden liian rankoilla harrastuksen aloitusvaatimuksilla
Odotan huolissani ja myös mielenkiinnolla tulevia tapahtumia. Onkohan tässä maassa valta Halosen omilla virkamiehillä, vai onko se eduskunnan kautta kansalla. Onko eduskunta siis pelkkä kumileimasin vai ajaako se Suomen ja suomalaisten asiaa?
Eduskuntavaalit ovat lähellä, jotenka ellei kansanedustajille löydy muuta syytä aselain hylkäämiseen, niin kannattaa miettiä tulevaa äänimäärän vähennystä aselain mennessä läpi. Suomen kansasta on reilusti yli puolet asemyönteisiä. Napinpainopäivästä vaaleihin on melko lyhyt aika.
Aseriisunnan kakkosvaihe on jo odottamassa ykkösvaiheen läpimenoa. Seuraavat vaiheet tulevat myös ja lopputulos on nähtävissä muissa aserajoitusten ja -kieltojen maissa.
Kiitos kannanotostasi Outi Mäkelä. Toivon, että äänestyvaiheessa saamme yhden aselain hylkäysäänen. Hylkääminen on ainoa reaalinen vaihtoehto, jotta Suomi on turvallinen ja mukava paikka asua.
Onneksi 2.2. saimme esimakua siitä, että kansanedustajat äänestivät oman tahtonsa, eivätkä ryhmänsä johtajan määräyksen mukaisesti. Huomioin keskustapuolueen edustajien todennäköisen äänestyskäyttäytymisen. Ilmeisesti siellä on huomattu, että Suomen kansasta suurin osa ei hyväksy aselakiesitystä.
Kepulla ei missään tapauksessa ole varaa hävitä seuraavia vaaleja, ainakaan aselain takia. Toivottavasti myös tietyt kokoomuksen edustajamiehet käyttävät järkeään, eivätkä sorru populismiin. Kokoomuksen naisista suuri osa on realisteja.
Olen huolissani nuorten urheiluampujien harrastuksen puolesta, jos aselakiin tulee kirjatuksi se, että aseluvan alimmaksi ikärajaksi tulee 20 vuuotta ja ehdoksi, että on harrastanut kaksi vuotta ammuntaa seuran jäsenenä. Jos oikein tulkitsen tästä seuraa se, ettei juniori saa käyttöönsä omaa asetta ei edes sivulupaa, koska se edellyttää esimerkiksi sitä, että jos nuoren vanhempi hankkisi aseen, jota nuori voisi harrastuksessan käyttää, on vanhemman pitänyt harrastaa ammuntaa kaksi vuotta seuran jäsenenä saadakseen aseen hallussapitoluvan. Tällainen laki ei ole kohtuullinen, joten se ei voi oikeuskaan olla.
Aseharrastus ja eduskuntavaalit 2011
Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on
syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.
Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007
Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja
kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään
syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen,
median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.
Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää
yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim.
nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja ”humaanista”
kriminaalipolitiikasta.
Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja
journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther
P22 Target –pienoispistooli on ”viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase”; kun jokainen humalaisen
kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan ”järeänä käsiaseena”; kun
laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että
tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja ”kielletään kaikki!”‐ilmapiiriä.
Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi
perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu
Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia.
Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä
ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien
käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako
käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.
AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman
laissa edellytettyjä ”erityisiä syitä”.
Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta,
mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua
yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään
aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa
pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu‐, lääkärintodistus‐ ja
määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.
Tapa, jolla uutta ampuma‐aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä
käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta
kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.
Tässä tilannekatsauksessa ei liene harrastajille mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten
aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto
lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa protestoiminen. Astetta
aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.
On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan
tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että
asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot
korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.
Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti,
ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut
eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on
Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien
jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan
tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää
käsiaseet.
Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden
kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. ”Turvallisuus” on heille
vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on
saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on
yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma‐ase.
Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se
enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä
olonsa epämukavaksi tappelemalla ”ajan henkeä” vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista
broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he
vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava.
Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he
äänestävät kiltisti ”kyllä” aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika
sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.
Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima
katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea
löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa
kokoomus‐ ja keskustaedustaja äänesti laille ”kyllä”. Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee
tapahtumaan uuden ampuma‐aselain kanssa.
Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet
kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat
kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa.
Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma‐aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös
jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi
tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.
Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että
jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden
pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme
ongelmaa harrastajien asenteessa:
1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa
kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää.
Reserviläisampujat, kilpa‐ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa
juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.
Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain ”järeistä”, ”erityisen tulivoimaisista”, ”pelottavan
näköisistä”, ”helposti kätkettävistä” tai ”lähes sarjatulta ampuvista” aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän
tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on
toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa.
Epämääräisillä vakuutteluilla ”vakavamielisen ampumaharrastuksen” edellytysten turvaamisesta
sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat
perinteistä ”hajoita ja hallitse” –tekniikkaa.
2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi,
tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä
ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita,
joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.
Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa
äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa,
jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin
vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava.
Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.
3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään
minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta
perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä
neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme
todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.
Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin
kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla
luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä
tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku‐ ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että
mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä
hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.
Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes
nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin
utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta
tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu
itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin
tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin
kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.
Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät
tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan
kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka
sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.
Jussi Halla‐aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:
Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka
James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala
Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu
Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo
Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku
Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere
Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti
Riikka Slunga‐Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja
#100 Olipa pitkä kommentti nimimerkillä ajateltavaa.
Monia mainitsemiasi seikkoja olen pohtinut ja monesta asiasta olen samaa mieltä.
Lopussa Sinulla on lista niistä henkilöistä, joita suositat äänestettävän vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Pitää toki vielä mainita, että tietysti olisi erittäin tärkeää, että kansanedustaja äänestää vastuullisesti juuri nyt käsittelyssä olevasta aselaista keväämmällä Eduskunnassa (HE106/2009). Toiseksi olisi tärkeää, että hän on 2011 ehdolla kansanedustajaksi.
Jos tällaisella tarmolla jahdattaisiin oikeita rikollisia, kun nyt jahdataan aseenomistajia, saattaisi suomi ollakin turvallinen.
Kuinkas Benjamin Franclin sen sanoikaan; kansakunta joka on valmis luopumaan oikeuksistaan turvallisuuteen vedoten, ei ansaitse kumpaakaan ja tulee lopulta menettämään molemmat. Jotenkin tähän suuntaan se kai oli.
Toiset ajattelevat sinisilmäisesti, kyllä toisilta aseharrastajilta voi aseet viedä kunhan ei meiltä. Tämän lopputulos on että kaikilta viedään. Meidän kaikkien harrastajien on pidettävä yhtä.
Vai pitäisikö saman tien kieltää liikkuminen, vältetään liikenneonnettomuudet, parisuhteet ja muut kaikki henkilökontaktit, koska kuitenkin voi tulla riitaa. Ja ne kateelliset naapurit, vaikka emmehän voi tietää mitä outoja viherkasveja heillä kasvaa, pitäisikö ilmoittaa heti poliisille koska Jyrki sanoi "vahtikaa naapureita", ihan varmuuden vuoksi koska ei muutenkaan olla puheissa saati kylässä käyty.
Muistakaa että kiellot perustellaan aina valheilla...
Suomessa on aiemmin ollut lähtökohta, ettei rikoksesta epäillä tai rangaista sellaisia, joilla ei ole rikoksen kanssa selkeästi mitään tekemistä. Tämä syyttömyysolettama sisältyy niin perustuslakiin, kuin YK:n ihmisoikeus-julistukseenkin.
Nyt muutamat rikolliset on otettu oikeutukseksi asettaa epäilyksen alaisiksi 650.000 suomalaista, joilla on luvalline ampuma-ase. Vaikka he ovat kaikilla mittapuilla (ja poliisin seuraamina) kaikista luotettavin osa kansaa. Aseluvan omaavat on otettu "syytä epäilllä" -ryhmäksi, jolle täytyy tehdä jotain.
Julkinen ajojahti on todellisuutta vaikka poliisijohdonkin mielestä aselailla ei henkirikoksia voi vähentää. Kun henkirikoksista 83% tehdään muulla kuin aseella ja aseillakin tehdyistä 2/3 luvattomilla, luvallisilla vuosittain noin 8 kpl. Niin oikeuttaako tämä sanktiot 650.000 suomalaista kohtaan?
Aselakiehdotus tekee harrastuksen vaikeaksi - jopa mahdottomaksi.
Kun lakiehdotuksen ja sen perusteluliiitteen lukee läpi ja vetää yhteen kaikki rajoitukset sekä epämääräiset viitaukset tulevista tarkemmista asetuksista näkee todellisuuden: tavoitteena on asteittain lopettaa kaikki ammunnan harrastaminen.
Tämä lain valmistelijan toteamus on ehkä kukkeinta koko esityksessä:
"Yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen yhdistyksen jäsenyys olisi [ase]luvan saamisen edellytys, mutta henkilö ratkaisisi aina itse sen, liittyisikö hän jonkin tällaisen yhdistyksen jäseneksi. Vain yhdistykseen kuuluva henkilö voisi saada ampuma-aseen hankkimisluvan. Ehdotus rajoittaisi siis välillisesti oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen."
Laki määrittelisi mikä on aktiivista harrastamista - mikä ei.
Vain "aktiiivinen harrastaminen" oikeuttaisi aselupien pitoon. Aktiivisuutta olisi vain erikseen mainitut hyväksytyt lajit ja harrastustavat, vähintään 1 kerta kuukaudessa jokaisella aseella, niiden määriteltyyn käyttötarkoitukseen (aktiivisuuden tarkempi määrittely tehtäisiin erikseen asetuksella, mikä voi tarkoittaa mitä vain määritelmää).
Aktiivisuus tarkasteltaisiin 5 vuoden välein. Todistajana kelpaisi vain ampumaseuran asevastaava (näitä ei ole) tai riistanhoitopiirin edustaja (piireissä on kymmeniä tuhansia jäseniä!). Esimerkiksi aktiivista harrastusta ei olisi "luolapyytäjä, joka koiran kanssa odottaa luolan suulla" (lainaus lain esittelystä).
Jatkuva, mutta määrältään vähäinen pyynti ei olisi aktiivista metsästystä!
"aktiivista olisi metsästyskausittain tapahtuva harrastaminen. Pyynnin pitäisi olla metsästyskausittain jatkuvaa, satunnainen pyynti tai jatkuva mutta määrältään vähäinen pyynti ei olisi säännöksessä tarkoitetulla tavalla jatkuvaa."
"Harrastuksen aktiivisuutta voitaisiin arvioida loukkujen määrällä, saalismäärällä tai muilla vastaavilla seikoilla."
Aselailla halutaan turvata oikeus elämään?
"Toisaalta luotettavaa selvitystä harrastuksen lajinomaisuudesta ja aktiivisuudesta ei voi säännönmukaisesti edellyttää saatavaksi muulta kuin lajin tuntevalta auktorisoidulta ulkopuoliselta taholta. Tällainen olisi Poliisihalli-tuksen nimeämä, yhdistyksen esittämä ampuma-asekouluttaja, josta säädettäisiin ehdotetussa ampuma-aselain 45 d §:ssä. Rajoitus olisi toisaalta oikeasuhtainen, koska sillä turvattaisiin perustuslain 7 §:ssä tarkoitettua jokaisen oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen ehkäisemällä ampuma-aseiden väärinkäyttöä.
Aseet todellisuudessa myös turvaavat elämää - tästä ei haluta puhua!
Koska Suomessa yleinen turvallisuus on annettu viranomaisten tehtäväksi, ei maassamme ole edes saanut keskustella siitä, kuinka yksittäiset ihmiset voisivat turvata edellä mainittua perustuslaillista oikeutta elämään. Kun poliisia tarvitaan, se on paikalla kymmenien minuuttien - tuntien päästä. Siis lähinnä toteamassa tapahtunutta, kun turvaajaa tarvittaisiin minuuttien sisällä. Todellisuudessa nytkin Suomessa kymmeniä tai jopa satoja kertoja vuodessa ihmiset suojelevat henkeänsä esimerkiksi kotiin tunkeutujia vastaan luvallisin ampuma-asein, näin erityisesti haja-asutusalueilla. Esimerkiksi Englannissa uusien aselakien ja rajoitusten jälkeeen henkirikokset, väkivalta ja koteihin tunkeutumiset ovat moninkertaistuneet.
" Sisäministeri Anne Holmlund selitti eduskunnassa viime syyskuussa, ettei järjestöjen näkemyksiä voitu ottaa huomioon, koska ne poikkesivat "täysin" hallituksen iltakoululinjauksesta"
Siis kansa on väärässä ja kansa on vaihdettava ???
Lakiehdotus uudelleen valmisteluun järjestöjen avulla. Vanha aselaki on toimiva. Jos viranomaiset olisivat sitä noudattaneet olisi mahdollisesti Jokelan ja erittäin todennäköisesti Kauhajoen tapahtumat jääneet tapahtumatta.
Miksi ministeri Holmlund peruu tilaisuuksia jopa omienkin joukossa kun ei halua vastata ikäviin kysymyksiin?
Aselakiesitys on katastrofi salokylien ja maaseutukylien sekä -kuntien nuorille miehille ja naisille, jotka syrjäytyvät kun sossiaalista yhteyttä ei tule lain myötä vaikkapa metsästyksestä.
!0 - 14 vuotiaat tytöt ja pojat suorittavat metsästäjätutkinnon ja pääsevät sen jälkeen metsälle vanhemman seurassa, uusi lakiesitys vie pohjan pois.
Kotietsintä, pakkojäsenyys, pakollinen koulutus lähes edustusampujan vaatimuksilla, ampuma-aseen määrittely, äänenvaimentimet, puoloutusvoimien ja muiden järjestöjen antama koulutus, pakolliset ampumakouluttajat, pakollinen näyttö harrastuksesta, jatkuva harrastaminen, testamentin säädösten rikkominen, rserviläisten maanpuolustukseen liittyvän ampumataidon ylläpitämisen romahtaminen, aseen pitäminen vain muistona, aseiden säilyttäminen ampumaradoilla, luvanhakijan terveystietojen määräämätön tiedonantomahdollisuus, aseiden deaktivointi ..... suoria voimassaolevien lakien vastaisia määräyksiä ja varsinkin PERUSTUSLAIN vastaisia.
Laki syyllistää kansalaisia ja varsinkin sotiemme veteraaneja!
Eikö lain pidä olla helposti noudatettavissa ja oikeudenmukainen. Laki ei voi olla kopio entisestä Neuvostoliitosta tai DDR:stä.
Ampuma-aseasia ei ole puoluepoliittinen asia mutta se on suuresti turvallisuuspoliittinen asia. Eikö meillä kaikilla ole Suomen lain mukaan velvollisuus puolustaa maata ja pitää itsellämme siihen taitoa yllä?
Seurauksena ovat ampumaharrastajien määrän romahtaminen, metsästyksen romahtaminen, maanpuolutustahdon romahtaminen
Mihin menette kokoomus ja keskusta? Mitä tapahtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa?
Lakien vastainen ja hionosti valmisteltu sekä hyvän hallintotavan vastaisesti eteenpäin viety lakiesitys pois eduskuntakäsittelystä ja asiantuntijat toimiin uuden esityksen laatimiseksi.
Matti. Mistä voisin löytää "lainvalmistelijan" valmistellun tekstin, jota siteeraat kommentissasi?
Terve Mäkelä!
Ilmeisesti kaipailit tätä :
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+106/2009&base=erhe&...
Poliitikoille + viranomaisille
Kaikessa ampuma-ase keskustelussa on jotenkin jäänyt huomiotta eräs hyvin tärkeä osa.Kysymys on HALUSTA ,mikäli ihminen haluaa toisen ihmisen tappaa niin väline siihen löytyy aivan varmasti.Halutessaan ihminen hankkii tappamisvälinensä tavalla tai toisella ja kuten olemme huomanneet että Suomessa väline on yleensä joku muu kuin ampuma-ase.Maassamme väkivaltaisesti kuolee n 140 ihmistä vuodessa ja näistä 6-10 % ampumalla eli 10-15 uhria.Pääministerimme mukaan maassamme on luvallisia aseita 1,6 miljoonaa,jotta pääsisimme väkivaltakuolemissa itsemurhakuolemien tasolle (n 1200 kuolemaa/vuosi) pitäisi aseita olla n 160 000 000.Jokaisella kansalaisella vastasyntyneet ml olisi 30 ampuma-asetta,melkoinen luku vai mitä.Pitää myös muistaa että jokainen putki tai putken pätkä on potentiaalinen ampuma-ase.Ampuma-aseen pystyy valmistamaan vaikka rautakangesta jos haluaa.Putkesta ammattimies valmistaa ainakin 10 ampuma-asetta tunnissa jos haluaa.Oli ampuma-ase deaktivoitu miten tahansa siitä saadaan ase jos halutaan.Ratkaisu olisi siis aseiden täyskielto vai mitä? Ei sekään toimisi koska rajat ovat auki eurooppaan ja Venäjältä niitä saa jos on rahaa ja saa paljon jos on paljon rahaa.En kylläkään käsitä tätä viranomaisten hinkua puuttua niiden ihmisten elämään jotka hoitavat asiansa,mutta rikolliset voivat touhuta mitä tahansa.Realiteetti on se että jos joku HALUAA murhata , joukkomurhata tai tehdä laajennettu itsemurha niin emme me eikä viranomaiset kykene sitä estämään.Ainoastaan asentamalla jokaisen päähän ajatuslukulaitteen saattaisi olla jotain mahdollisuuksia mutta sehän on utopiaa.Tässä siis ollaan eikä muuta voida,vai mitä ? Mitähän sitten tehdään kun tämä uusi ampuma-aselaki on saatu voimaan ja voimaantulon jäkeen joku sairas yksilö saa aikaan suuren luokan murhenäytelmän?Ei väkivalta Suomesta lopu tehdään sitten mitä tahansa lakeja.En mielestäni ole pessimisti mutta pistää ajattelemaan tulevaisuutta.Seurataan tilannetta
Niemölleriä lainatakseni..
"Ensin ne tulivat hakemaan keräilyaseet, ja en puhunut mitään koska en ollut asekeräilijä.
Sitten ne tulivat hakemaan pistoolit, ja en puhunut mitään koska en ollut pistooliampuja.
Sitten ne tulivat hakemaan reserviläisaseet, ja en puhunut mitään koska en ollut reserviläisampuja.
Sitten ne tulivat hakemaan metsästysaseet, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani."»
Kurjaksi menee jos lakiuudistus toteutuu. Itse olen harrastanut ammuntaa pistoolikerhossa reilun puolen vuoden ajan. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan nololta aina kerjätä kaverilta asetta jotta pääsisi ampumaan. Varsinkin kun ko. kerholainen haluaisi itsekkin ampua eikä vaan kattella kun joku toinen ampuu hänen aseellaan.
Tuo kaavailtu 2 vuoden harjoitteluaika joka vaadittaisiin ennenkuin saa hankintaluvan on aivan naurettava!! Sama kun lähtisi harrastamaan sulkapalloa ja joku typerä laki vaatisi että sinun on pelattava kaverin mailalla 2 vuotta ennenkuin voit ostaa oman....!!!!
Jonkinmoinen harjoitteluaika toki on tarpeellinen. Ase on yleensä arvokas investointi ja jo sen takia on järkevää katsoa että onko harrastuksella jatkuvuutta.
Sitten toinen asia mikä ihmetyttää. Mistä ihmeestä löytyy esityksessä vaadittavia Ammunnankouluttajia?? Jossain oikein isossa ampumaseurassa tämmösiä voi olla mutta itse en ole mokomista kuullutkaan.
Ei todellakaan voi olettaa että jokainen joka haluaa alkaa harrastamaan tätä hienoa lajia sitoutuu johonkin isoon seuraan.
Eihän semmoista välttämättä ole lähimaillakaan.
On aivan varmaa että jos lakiuudistus saa eduskunnan hyväksynnän niin hienon ja rentouttavan lajin harrastaminen, ainakin uusien harrastajien osalta, kuolee pois.
En ole huomannut, että aselakikeskustelussa olisi lainkaan pohdittu sitä, mikä käsiase (pistooli, revolveri) oikeastaan on. Se on yksiselitteisesti kehitetty ja tarkoitettu ihmisen tappamiseen. Ei ole kauaakaan, kun pistooliammunnassa tauluna käytettiin ihmisen figuuria, kymppi sydämmen kohdalla, mikä kertoo tämän asian selvästi. Metsästykseen ei pistolia voi käyttää. Joka muuta väittää, on joko itselleen ja/tai muille epärehellinen. Eli kukaan ei tosiasiassa tarvitse pistoolia rauhan aikana.
#111 Juha
Monet esineet ja välineet on kehitetty ihmisten tappamisen lisäksi vaikkapa metsästykseen ja eläimen lopettamiseen.
Monet henkilöt eivät tarvitse minkäänlaisia välineitä kuin kroppansa ihmisen surmaamiseen. Toiset käyttävät välineenä veistä tai autoa.
Tuleeko maailma paremmaksi, jos poistetaan autot, veitset tai käsiaseet.
Ensimmäisen laillisen käsiaseen saamisen pitää olla suhteellisen vaikeaa ainakin pääkaupunkiselle, ampumaradattomalle ja asekouluttamattomalle sekä testaamattomalle henkilölle. Mikäli poliisin lupahallinto alkaa toimia edes nykylain mukaisesti, on laillisten käsiaseiden osalta asia paremmin kunnossa.
Laittomia aseita tehdään ja salakuljetetaan jatkossa lisääntyvästi. Myös 2000-luvun asekätkentä on todennäköistä. Edellinen, miehityksen pelossa. Tuleva, kun "omat koirat purevat". Kuka saa vastaanottaa asekätkentämitalin? Sisäministerimme sai mitalinsa jo etukäteen 2009 Mäntsälässä.
Kauhajoki-toimikunnan ammattitaito petti
Kauhajoki-toimikunnan enemmistön esitys kieltää kokonaan pistoolit on perin hämmästyttävää. Oudoksuttava on myös esityksen perustelu, puheenjohtaja Pekka Saurin sanoin: "Kaikki viime vuosien joukkomurhat on tehty puoliautomaattisella pistoolilla". Toimikunnan jäsenten täytyy tietää, ettei tämä pidä paikkaansa.
Toimikunnan enemmistö on sivuuttanut 2000-luvun joukkomurhista ensimmäisen, iskun Myyrmannin kauppakeskukseen vuonna 2002. Tekijä oli iältään ja elämäntilanteeltaan aivan samanlainen kuin Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien tekijät. Näiden kolmen tekijäprofiilit ovat varsin tarkkaan yhtenevät. Erona on vain Myyrmannissa käytetty kotitekoinen pommi. Aivan ilmeisesti toimikunnan enemmistö halusi sivuuttaa Myyrmannin yksin siksi, ettei sitä voi hyödyntää pistoolikielto-missiossa. Epämääräisten ideologisten pyrintöjen sekoittaminen vakavaan asiaan osoittaa toimikunnan jäsenten ammattitaidon pettäneen tavalla, jota ei voi puolustella.
Sellon tapaus eroaa noista kolmesta muusta rikoksesta. Tekijä oli sairaalloisen omistushaluinen, hänet tiedettiin väkivaltaiseksi, hän oli uhkaillut ja hänet oli tuomittu mm. ampuma-aserikoksesta ja tekovälineenäkin hänellä oli luvaton ampuma-ase. Hän tosin aloitti murhasarjansa teräaseella. Tapaus olisi voitu estää, jos viranomaisilla olisi resursseja puuttua ennakolta edes näin uhkaaviin tapauksiin.
Ainoaa poliisijäsentään lukuun ottamatta toimikunnan jäsenet eivät ilmeisesti tunne lainkaan ampuma-aseita. Kaikissa ampumistapauksissa sama tuho olisi saatu aikaan millä tahansa ampuma-aseella, useimmilla aseilla huomattavasti pahempi tuho. Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa on ensin ollut päätös rikoksesta, sen jälkeen on valittu väline. On lisäksi erikoista väittää nuoren miehen tekevän joukko- ja itsemurhan siksi, että hänellä on pistooli.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista ilmenee, että luvallisilla ampuma-aseilla tehdään Suomen henkirikoksista keskimäärin vain 6-7 prosenttia, pistoolien ja revolverien osuus on siitä kolmannes, siis kaksi (2) prosenttia kaikista teoista. Tätä perusasiaa eivät yksittäiset teot muuta.
Jos asiat voitaisiin ratkaista tällaisilla kielloilla, niin johdonmukaista olisi kieltää alkoholi, joka on ratkaiseva tekijä ¾ henkirikoksista. Tällaiseen kieltolakiin ei kuitenkaan uskone kukaan.
Suomessa on 670 000 ampuma-aseen omistajaa, ja on kohtuutonta syyllistää heitä aina, kun terveydenhuollon, erityisesti mielenterveystyön vuosikymmenien laiminlyöntien seuraukset tulevat näkyviin.
Surullista seurattavaa tämä uuden aselain valmistelu. Kaikesta paistaa läpi asiantuntemattomuus. Nyt uutisoitiin uuden aseiden deaktivointimääräysten lopettavan koko toiminnan. Asiantuntemattomuus ja huolimattomuus lainvalmistelussa on ollut monen ministerinkin huolenaiheena. Salaisuus ei ole, että valmistelu on ollut viimeaikoina huonoa laadultaan eri ministeriöissä. Kiire on varmasti sellainen laatua huonontava seikka jonka vielä ymmärtäisi, mutta asianuntemattomuus on anteeksiantamatonta. Aselain valmistelun seuraaminen on vienyt minulta luottamuksen esivallan kykyyn säätää asiallisia ja oikeudenmukaisia lakeja. Minusta sellainen esivalta, joka on menettänyt kyvyn säätää oikeudenmukaisia ja asiantuntevia lakeja ei voi olla mikään esivalta lainkaan.
Jos aselupakäytäntö olisi nykyään kunnossa, omistaisin vähemmän aseita. Outoako?
Syy on täysin selvä:
1. Uusia ei saa jatkossa tilalle. Valtaosalle aseita tulee käyttöä viikottain, mutta muutamalle ei taida ensi kesänä tulla, mutta sitten taasen seuraavana kyllä. Jos lupaprosessi ja käytäntö olisi kunnossa, möisin ne nyt pois ja ostaisin vuoden päästä uudestaan, kun käyttö on taas tulossa.
2. Kauppa ei käy, joten hintataso on pohjassa.
Toinen ahdistava seikka on jälleen tänäänkin uutisoitu, suorastaan legendaarinen, "aseet säilytykseen ampumaradoille." Ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa: sorakuopassa ulkohuussia vastaavassa rakennuksessa säilyttäminen parantaisi turvallisuutta, koska.. niin.. kertooko joku miten?
Idean esittävä henkilö ei joko kykene loogiseen ajatteluun, tai on täysin pihalla kommentoimastaan asiasta, ei ymmärrä maailmasta mitään, eikä viitsi ottaa selvää. Silti hänellä on päätösvaltaa. Kun tällaisia kommentteja tulee pääministerin, ja viimeksi tänään uutisoituna SDP-kuninkaan, Heinäluoman suusta, tulee hieman vaivautunut olo - tämmöiseltä pohjaltako he tekevät myös muita päätöksiään?
Perustivat sitten semmosen perustavaa laatua viisaan tutkintalautakunnan. Sen tehtävänä oli tiämmä selvittää, kuinka nelikymppiset joukkomurhia harrastamattomat aseharrastajat eivät muuttuisi jatkossakaan aseharrastajista joukkomurhien harrastajiksi. Ratkaisu tutkijaneuvostolla eiku siis lautakunnalla oli selkeä, eli viedään käsiaseet kaikilta.
Eihän siinä sinänsä, touhuhan on tyypillistä valtion touhua tyyliin ”Perustetaanpa pirun viisas komitea käsittelemään yksityisautoilua Kainuussa. Komiteaan kuuluu seitsemän ajokortitonta helsinkiläistä ja yksi ajokortillinen porvoolainen. Kyllä asiat sitten suttaantuu”.
Eli ei varsinaisesti mitään uutta auringon alla. Vaan eihän se tähän jää. Meinaan: ”Kielto koskisi kaikkia sellaisia käsiaseita, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia.” Varsin nopeasti (eli akateemisen kolmen kuukauden ryhmäpähkäilyn tuloksena) joku hoksaa kumminkin, että kyllähän tavallisen pulttilukkoisen metsästyskiväärinkin lippaan tyhjentää melko nopeasti. Ja sitten lähtevät metsästysaseetkin.
Oikeusvaltion purku kostautui Sellon ammuskelussa. Valtion tuottavuusohjelman vuoksi syyttäjälaitoksessa on 100 syyttäjän vajaus.
Sellon ampujaa vastaan ei saatu oikeudenkäyntiä ajoissa käyntiin, koska käräjäoikeuksilla ei ole resursseja henkilöstön puutteen takia.
Poliisien virkoja aiotaan leikata 600 hengellä. Lepsun kriminaali ja ulkomaalaispolitiikan johdosta poliisilta vietiin keinot puuttua ampujan rötöstelyihin. Kaikissa muissa euroopan maissa Sellon ammuskelija olisi istunut jo ehdotonta vakeustuomiota, vaan ei Suomessa.
Myyrmannin joukkomurha unohtui kokonaan Kauhajoki-lautakunnan lausunnosta.
Ilmeisesti tämä oli tahallista.
Kysymys on nuorten mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta, joka on jatkunut 1990-luvun lamasta asti.
Kouluista puuttuvat yhä koulukuraattorit, koululääkärit ja kouluterveydenhoitajat.
Helsingin rautatieasema on Suomen suurin avohoitola. Se on täynnä itsekseen puhuvia ihmisiä. Vielä aiotaan mielenterveyssairaala-paikkoja vähentää tästäkin.
Mikä on kaikkein surullisinta tässä maailman vähiten korruptoituneessa maassa on se että uuteen ampuma-aselautakuntaan on nimetty myös Sisäasianministeriön omapoika Mika Lehtonen. (myyrä sisäministeriöstä lähetti viestin)
ps. eikö kukaan ihmettele miksi metsästäjät ovat tyytyväisiä eikä ampumaurheiluliitto ota mihinkään mitään kantaa?
pps. kuka on Markku Lainevirta?
Taustatietoa:
http://www.aselaki.info/materiaalit/Tiedote_Ampuma-aselautakunta_1502201...
Suomen Ampumaurheiluliitto SAL on saanut 700000€ vuositasolla Valtion avustuksia. Jäseniä on 30000 ja aktiiviampujia noin 1000.
Kabinettisopimusta on syytä epäillä tehdyn kokoomuksen MiinaNepposen (SAL:n varapuheenjohtaja) ja metsästysjärjestöjen kesken.
Luulevat raukat, että näin välttyvät aseistariisunnasta. Odottakoot jonkun vuoden niin aseettomia ovat kuin Suomen Reserviläiset aamun sarastaessa, tuonnempana kun menettävät reserviläisaseensa.
Ampumaradat on jo menetetty pääkaupunkiseudulla, kokoomuksen toimiessa pääkoordinaattorina. Seuraava isku kohdistuu, nyt kiltteinä olleisiin metsästäjiin
#118 epätietoinen
Markku Lainevirta on eversti evp. Hän vaikuttaa SAL:n hallituksessa ja on nimetty projektipäälliköksi hankkimaan ampumaratoja eri järjestöjen käyttöön.
Pääkaupunkiseudun olemattomaan ampumaratatilanteeseen hänellä ei vielä ainakaan ole kynnet purreet.
Tärkeimpänä ampuratatoimijana ovat olleet Vantaan aktiiviset Reserviläiset.
He ovat hankkineet satojen tuhansien edestä ampumaratavarusteita yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Tavoitteena heillä on saada Vantaalta kunnollinen ja kunnallinen ampumaratapaikka niin metsästäjille, maanpuolustajille kuin ampumahiihtäjille huoltotiloineen
Toivottavasti Vantaan Reserviläisten pyyteetön uurastus palkitaan
Lainaus vanhalta demarilta! "Ennen Jokelaa luulin naivisti, että Suomessa voi saada luvan ampuma-aseen pitoon jos esittää siihen erityisiä perusteluita.Vasta Jokelan jälkeen tajusin, että asia onkin päinvastoin: aseluvan saa kuka tahansa ellei ole erityisiä syitä olla sitä myöntämättä."
Voisin sanoa, että naulan kantaan... "aseluvan saa kuka tahansa ellei ole erityisiä syitä olla sitä myöntämättä." Tästä seikasta saat kiittää erityisesti asevastaisuudestaan tunnettua AAHY:n virkamiestä nimeltä Jouni Laiho ja hänen aivopieruaan AYO:ta.
AYO:n periaatteiden mukaisesti... Se kenelle ollaan hallussapitolupaa myöntämässä ON SIVUSEIKKA! PÄÄASIA ON aseen ulkonäkö tai näennäinen vaarattomuus...
Kauhajoen koulusurmien jälkeen perustetun ns. Kauhajokityöryhmän loppuraportti julkistettiin 17.2. Raportin julkistamisen yhteydessä työryhmän puheenjohtaja Pekka Sauri vaati kovin sanakääntein kaikkien puoliautomaattisten pistoolien keräämistä valtion haltuun.
Vaatimusta esittäessään Sauri ei erotellut sen enempää aseita väärinkäyttäviä rikollisia, kuin maamme edustusurheilijoitakaan. Unholaan jäivät myös aktiivista maanpuolustustyötä tekevät kymmenet tuhannet reserviläiset.
Reserviäisten unohtaminen ei liene ”vihreälle” Saurille mikään sattuma, sillä tiettävästi Sauri hoiti nuoren miehen velvollisuutensa tyylikkäästi sivilipalveluksen kautta. Myöskään se ei liene sattumaa, että traagisia koulusurmia selvittelevän työryhmän puheenjohtajaksi valikoituu sivilipalvelusmies, jolla luonnollisesti on jo ennakolta erittäin kielteinen suhtautuminen aseiden hallussapitoon.
Saurin ennakkoasennetta voidaan verrata vaikkapa siihen, että perustetaan työryhmä pohtimaan huumausaineiden käytön terveysvaikutuksia ja tuon työryhmän puheenjohtajaksi nimitetään allekirjoittanut. Minun ennakkoasenteeni huumausaineisiin on vähintäänkin yhtä torjuva kuin Saurin asenne ampuma-aseisiin. Siis sitä saa mitä tilaa!
Oma mielipiteeni on, että turhaa tuollainen aseen säilytyksen syynääminen. Sillä ei ole mitään merkitystä millaisessa "lukitussa asekaapissa" omaa asetta säilyttää. Ei se säilytyspaikka jokela tragedioita estä. Yhtälailla se hullu sen oman aseen saa sieltä "turvallisesta säilytyspaikasta".
Ja jos myöhemmällä ikää meinaa aseluvan hakia, niin armeija pitää olla käytynä. Sivaria ei voi ampuma harrastus kiinnostaa kun ei asepalveluskaan ole kiinnostanut.
AMPU-hankeen projektipäälliköllä onkin vankka kokemus aseistariisunnasta. Onko SALn nykyisessä projektissa sama päämäärä?
http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=81&aid=1290
Sama Lainevirta on nimetty Ampuma-aselautakuntaan edustamaan SAL:n (Suomen Ampumaurheiluliitto) edunvalvontaa. SAL:n muutaman harvan ampujan edunvalvonta onkin tässä tärkeää. Muilla järjestöillä ei ole edustusta tai sitten joku Sauli Härkönen edustaa 300000 metsästäjää. Reserviläisten edustajaa ei ole nimetty ollenkaan. Siäministeriöstä on kutsuttu pukiksi kaalimaalle kilttejä ja aseista tietämättömiä Laihon ja Lehtosen suosikkeja tai tovereita. Saa nähdä, montako lain tarkoittamaa lausuntoa moinen sakki saa aikaan ilman eriäviä mielipiteitä.
Tähän asti homma on toiminut niin, että lausuntoja ei ole pyydetty, eikä tehty. On vain juotu kahvia ja pöytäkirjoja ei ole saatu aikaiseksi. Päätökset, kysymättä mitään lautakunnalta, on tehnyt hra Laiho. Tällaista tapahtuu Suomessa, muumimamman tahdosta?
Outi Mäkelä ja muut vastuulliset kansanedustajat.
Aselakiesitystä on käsitelty Eduskunnassa viime syyskuusta lähtien.
Hallintovaliokunta on pyytänyt lausunnot perustuslaki-, puolustus- sekä maa-ja metsätalousvaliokunnista. Onko perustuslakivaliokunta törmännyt aselakiesitystä koskevassa lausunnossaan suuriin ongelmiin? Miksi perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei vieläkään ole luettavissa Eduskunnan www-sivuilta.
Miksi hallintovaliokunta jatkaa aselain valmistelua, vaikka perustuslaki, ja muutkin lausunnon antajat eivät ole antaneet lausuntoaan? Ovatko valiokuntien lausunnot julistettu salaisiksi? Onko tarkoitus älyllisellä epärehellisyydellä ohittaa perustuslailliset kansalaisoikeudet? Miksi tälläkään kerralla avoin valmistelu ei toteudu? Olemmeko ajautumassa kohti poliisivaltiota?
Hyvä Outi,
Ensiksi haluan todeta, että rakentava lähestymistapasi asiaan on erittäin positiivista. Haluan omien kokemuksieni avulla hieman valaista asiaa omasta aktiivi reserviläisen ja SRA/practical-harrastajan näkökulmasta.
Lupakäytännöt ovat tällä hetkellä tiukkoja ja byrokraattisia. Luvista päättävät usein virkamiehet, jotka eivät välttämättä lainkaan itse tunne aseita tai niillä tapahtuvaa harrastamista. Päättäessään millaiseen aseeseen harrastaja voi saada luvan, on päätös tällöin järjetön. Lupia harkitaan enemmänkin tunnepohjalta esim. aseen ulkonäön perusteella kuin järjellisin syin.
Määräaikaisten lupien osuus on noussut erityisesti käsiaseissa. Jos harrastaja haluaa ostaa itselleen hyvän kilpaseen, voi hän helpostikin maksaa aseesta 2000 euroa ja tähän vielä varusteet päälle. On järjetön ajatus, että hän joutuisi luopumaan ostoksestaan virkamiehen mielivallan takia 5 vuoden kuluttua.
Aseluvan hinta on noussut 68 euroon. Tämä hinta on aivan järjetön. Esim. 200 euron pienoispistoolissa on luvan hinnan osuus koko hankintahinnasta aivan järjetön.
Aseiden säilyttäminen muualla kuin kotona on harrastajalle älytöntä. Huollan aseeni joka ampumakerran jälkeen huolellisesti. Tämä onnistuu parhaiten kotona (piippu likoaa öljyssä yön yli ja sitten puhdistus lisäksi kaikki varusteet ovat kotona). Kuivaharjoittelen paljon aseella käyttäen niin sanottua klikkipatruunaa. Tämäkin tapahtuu kotona. Käyn ampumassa paljon eri paikkakunnilla ja ampumaradoilla. Lähtiessäni otan aseen mukaani kotoa.
Toivon, että kirjoituksestani on sinulle apua. Olen todella huolissani harrastukseni puolesta ja toivon, että ehdotettu uusi aselaki ei mene läpi eduskunnassa. Tämä on vain huoleni yksittäisenä harrastajana. Toki uudella aselailla on valtava merkitys myös esim. riistataloudelle ja maanpuolustukselle.
Voisin jatkaa harrastuksestani kertomista vielä pitkään. Olkoot tämä nyt kuitenkin vain pieni johdatusasiaan.
Palkitsivat Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen kunniamerkillä.
Tulee mieleen puolustusministeri Waldenin esitys vuonna 1943, jossa hän ehdotti kulkulaitostenministeri Salovaaralle vuorineuvoksen arvonimeä. Ministeri Salovaara oli asiasta todella otettu ja suostui ottamaan nimen vastaan. Kuitenkin hänen puoluepiirissään asia herätti niin paljon närää, että hänen oli myöhemmin kieltäydyttävä tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Ministerit Walden ja Linkomies tiesivät näin käyvän, ja siksi koko arvonimeä esittivätkin. Kyseessä oli nerokas näpäytys vastapuolen leirille. Tulee mieleen että mahtoiko rouva Viljasen suhteen olla kyse samanlaisesta pikku piikistä kun hänet palkittiin Reserviläisliiton mitalilla?. Jos tämä oli Reserviläisliiton tarkoitus, niin rouva Viljasta ja ministeri Salovaaraa yhdistää se, että kumpikaan heistä ei ymmärtänyt itse kieltäytyä saamastaan huomionosoituksesta. Ministeri Salovaara tosin olisi ansainnutkin hänelle esitetyn arvonimen.
Iltalehden toimittajan Risto Kunnaan artikkeli Pertti Eilavaaran lausunosta uudesta aselakiluonnoksesta:
Kiistelty ja moitittu hallituksen esitys uudeksi aselaiksi on osoittautumassa oletettuakin hatarammaksi ja suurelta osin perustuslain vastaiseksi.
Iltalehti sai käsiinsä perustuslakiongelmiin perehtyneen tutkijan Pertti Eilavaaran lausunnon, joka on kylmä suihku koko lakihankkeelle.
- Eräät seikat puhuvat sellaisen ratkaisun puolesta, ettei koko hallituksen esitystä tulisi hyväksyä siinä olevien perusoikeuspuutteiden vuoksi, Eilavaaran lausunnossa todetaan.
"Suora valhe"
Eilavaara jätti perustuslakivaliokunnalle sen pyytämän lausunnon jo 3. marraskuuta viime vuonna. Sen oli tarkoitus tulla julki vasta, kun valiokunta on antanut lakiesityksestä oman lausuntonsa toukokuussa.
Lausunnossa Eilavaara murtaa lakiesityksen lähes pykälä pykälältä. Hän osoittaa, miten aseiden hankinta ja hallussapito ovat - vastoin kuin hallitus esittää - kansalaisen perusoikeuksia
Hän myös arvostelee kovin sanoin sitä, että aseluvan edellytyksenä olisi ampumaseuran jäsenyys.
- Yhdistymisvapaus on keskeinen demokratiaperiaate.
- Herää kysymys, miksi on esitetty väärä tulkinta, suoranainen valhe koko asiasta, Eilavaara toteaa lakiesityksen perusteluista.
Lausunnon mukaan yhdistyksen "pakkojäsenyyden" sijasta olisi ollut tärkeämpää säätää esimerkiksi riittävä koulutus aseluvan saamiselle.
Räikeä ristiriita
Tyrmäyksen saa myös lakiesityksen vaatimus ampumaurheilun "aktiivisesta harrastamisesta".
- Jokaisella on periaatteessa vapaa oikeus päättää, miten paljon tai usein jotakin lajia harrastaa, Eilavaara toteaa.
- Vaatimus velvoittaa harrastamiseen, jotta aseluvat säilyisivät. Missään muussa harrastuksessa ei ole asetettu tällaista henkilön valinnan vapauteen puuttuvaa rajoitusta.
Lakiesityksessä poliisille tulisi oikeus tehdä kotitarkastuksia sen varmistamiseksi, että aseita säilytetään lainmukaisesti.
- Käsittämätön tulkinta esitetään hallituksen esityksessä, kun väitetään, ettei kyse ole kotietsinnästä vaan tarkastuksesta.
Lausunnossa muistutetaan, että kotirauha turvataan perustuslaissa. Esitetty tarkastusoikeus kohdistuisi kuitenkin paitsi aseluvanhaltijaan myös kaikkiin muihin samassa taloudessa asuviin henkilöihin.
- Perustuslain säännös ei mahdollista esitetyn kaltaista tarkastusta. Säännös edustaa poliisivaltiota ja puuttuu vastoin perusoikeussäännöstä sen ytimeen.
"Ei estä surmia"
Tutkija Pertti Eilavaara arvostelee huonosti ja puutteellisesti määritellyksi myös esitystä aseluvan edellyttämän lääkärinlausunnon hankkimisesta. Samoin hän löytää ristiriitaisuuksia ja puutteellisuuksia lukuisista muista lakiesityksen kohdista.
- Aseisiin liittyviä perusoikeuskysymyksiä ei voida sivuuttaa.
Lopuksi Eilavaara toteaa, että vaikka lakiesityksen taustalla ovat viime vuosien joukkomurhat, mitkään pykälät eivät olisi niitä voineet estää.
- Aselupakäytäntöä kiristämällä ei voida ehkäistä koulusurmien kaltaisia tapahtumia. Se on tehtävä muualla.
En ole löytänyt Outi Mäkelän kommenttia, ainoastaa Risto Kunnaksen ja Pertti Eilavaaran referointia.
Seuraavista vaaleista tulee ilmeisimmin myös aselakivaalit.
Helsingin seudun maanpuolustus- metsästys- ja ampumaurheiluväki on luonut erinomaisen ja toimivan kommunikointijärjestelmän.
Vaalityö ei Uudellamaalla kohdistu ainakaa heidän taholtaan Jyrki Kataiseen.
Mies on ollut kukkahattutätien selän takana aselain osalta riittävän kauan.
Nauttinee rehellisten lakia noudattavien, laillisten aseenomistajien kyykyttämisestä? Rikollisilla on kissan päivät!
Kuten Reservin Sanomissa kirjoitti päätoimittajamme: "Pojat, tätä aselakiasiaa ei sitten unohdeta!"
Kaikki asiat jotka alan ammattilaiset ovat nostaneet pöydälle ongelmakohtina perustuslain kanssa, ovat olleet aiheellisia. Ikävä vain, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa nämä kaikki asiat myös kierretään ja niistä todetaan, että tarkennuksilla nämä perusoikeusasiaristiriidat ovat hyväksyttäviä. Heikoimmin kävi nyt sitten pistooliammunnalle. Jos valiokunnan lausunnon mukaisesti edetään laiksi, niin kyllähän pistoolilajien tulevaisuus oli sitten tässä.
Tiedän, että esimerkiksi viranomaisten tulkinta on ollut alle 15 vuotiaan kanssa metsästettäessä ja myös ampumaradalla ammuttaessa, että sorsapassissa tai radalla ampuma-aseen käytöstä vastaavan on oltava käsivarren mitan päässä. Valvoja voi olla joku muukin kuin ampuma aseen omistaja – hänellä on kuitenkin oltava lupa käsitellä kyseistä asetta itsenäisesti. Oleellista on, että huutomatka ei riitä, vaan aseen käsittelyyn on tietysti voitava puuttua. Mielenkiintoista nähdä miten ampumaseurat järjestävät alle 20-vuotiaiden pistooliammuntaa, jos edetään samalla tulkinnalla. Loogisuuden perusteella miksi tulkinta olisi eri?
Mielenkiintoista on odotella miten paljon rikollisesta, seuroihin millään tavoin kuulumattomasta, ampumatoiminnasta saavat kärsiä esimerkiksi seurojen ampumakouluttajat? Voin tässä vaiheessa vain kuvitella..Inhimillistähän se vain on, että kun "kylällä" on ammuttu, niin tietysti ja ilman muuta kylän metsästys-seuran ampumakouluttaja on tietoinen asiasta.. Poliisi on sitten aika usein vieraana ja rikolliset saavat etumatkaa, mutta Poliisi säästi vaivojaan.
Kotietsintöjen osalta tuli myös pahasti takkiin, eikä olisi mitenkään voinut ennakkoon uskoa, että tämä hyväksytään valiokunnassa. Valiokunnan kannan perusteella aseen omistajan kotirauhan piiriin saa nyt tulla, mutta luvattoman aseen hallussapitäjän kotiin ei pääse, koska näyttöä ei vain saada vaikka sinänsä rikos luvattomasta hallussapidosta riittääkin. Sinänsä tuo valiokunnan lausuma: ”ettei poliisilla ole tarkastusoikeutta, jos luvanhaltija pystyy luotettavasti selvittämään noudattavansa ampuma-aseen säilyttämistä koskevia säännöksiä” antaa mahdollisuuksia järkeistää kotitarkastusasiaa. Riittäähän esimerkiksi testamentin todistukseksi kaksi allekirjoitusta, joten miksi siis ei aseen säilyttämisestä? Tämä tulee kuitenkin olemaan kovin paljon riippuvainen hallintovaliokunnan antamista luotettavien selvitysten esimerkeistä.
Monissa kirjoituksissa, joita viime aikoinakin on ollut mielipide- tai keskustelupalstoilla käsitellään ampuma-aseilla tehtyjä surmia prosentteina. Tästä tulee koko ajan se harha, että näitä tehtäisiin kymmenittäin vuodessa. Kannattaa ottaa esille kappalemäärät ja rummuttaa näitä julkisuuteen. Mitä paremmin viesti menee perille tavallisesta vuodesta: 2 luvallisella pistoolilla, 5 muulla luvallisella torrakolla, 100 – 120 henkirikosta muilla konstein, sitä paremmat mahdollisuudet on saada edustajat ymmärtämään onko luvallisten pistoolien ja ylipäänsä luvallisten aseiden vähentäminen se ”juttu” jolla maa pelastuu. Lähde edelliseen: OPTULA/poliisin tilastot
Voimassaoleva aselakimme on lakina hyvä ja täysin riittävä. Ongelmia on tullut ainoastaan siinä kohtaa kun poliisihallinnolla ei joka paikkakunnalla ole ollut riittävän pätevää henkilöstöä lupahallinnossa arvioimaan luvanhakijoita ja aseiden käyttötarkoituksia eri ammuntalajeihin. Kun tietoa ja ammattitaitoa puuttuu niin lupaviranomaiset haluavat pelata varman päälle joka johtaa usein ikäviin tilanteisiin luvanhakijan kannalta. Tämä johti myös siihen, että kansalaiset ovat käytännössä aivan eri asemassa aselupaa hakiessaan paikkakunnasta riippuen. Oulussa on käytännössä voimassa eri aselaki kuin Helsingissä tai Turussa.
Nykyisen aselain tekivät alan asiantuntijat. Siksi se on hyvä ja oikeudenmukainen. Kouluammuntojen jälkeen tilanne alkoi muuttumaan kiihtyvällä tahdilla. Asiantuntijat ja aseharrastajat lakaistiin pois pöydältä ja tilalle tulivat poliitikot. Ampumaurheilusta ja metsästyksestä tuli Suomen "Osama bin Laden". Yleinen uhka turvallisuudelle joka pitää poistaa keinolla millä hyvänsä.
Alkoi kuulumaan myös toisenlaisia mielipiteitä. Jopa poliisin suunnalta. Paaterokin sanoi, että millään aselailla ei pystytä kouluampumisia estämään. Korkeintaan vuositasolla marginaalisia yksityisiä perhetragedioita tai itsemurhia ampuma-aseilla. Poliisikin ymmärsi, että yhteiskunnallisia ongelmia tai sosiaalipolitiikkaa voida tehdä aselailla.
Uusi ja uljas aselaki on monivaiheinen jossa pikkuhiljaa tehdään ampumaurheilu ja osittain metsästyskin lähes mahdottomaksi. Ikävintä on se, että uutta aselakia noudatetaan jo nyt vaikka se ei ole edes ollut käsittelyssä. Sisäasiainministeriön määräykset aselupaviranomaisille ovat olleet ristiriidassa nykyisen voimassaolevan aselain kanssa. On myönnetty vain määräaikaisia aselupia ja vaadittu pakollista ampumaseuran valvonnassa tapahtuvaa 1-2 kertaa kuukaudessa olevaa ampumasuoritusta jne. Jopa niiltä joilla on jo vanhastaan aseita. Käytännössä on siis pakko kuulua ampumaseuraan jos meinaa uusia lupia saada. Tämä on johtanut mittaviin muutoksenhakupäätöksien hakemisiin hallinto-oikeudesta jossa asiat on oikaistu pääsääntöisesti. Monen mielestä tilanne on anarkistinen. Laki joka ei ole laki on sovellettu käytäntöön. Monet kokevat aselupahakemisen jopa simputtamisena ja byrokraattisena luukulta luukulle pompottamisena joka tulee hakijalle erittäin kalliiksi. Aseluvan saaminen voi kestää jopa puoli vuotta. Jokainen ymmärtää, että tämä ei voi olla oikein. Onko ihme jos tunteet aselakikeskustelussa ja yhteydenotoissa kansanedustajiin on ollut välillä kiivashenkistä?
Aseharrastajat eivät ole mikään yhtenäinen tai tiettyyn sosiaaliluokkaan kuuluva joukko. Jokaisella aseharrastajalla on kuitenkin yhtenäinen harrastus ja halu harrastaa harrastustaan siinä missä vaikka kalastajallakin.
Tavallisen aseharrastajan on vaikea ymmärtää sellaista, että yhteiskunnallista politiikkaa aletaan tekemään heidän harrastuksellaan tai, että heidät voi uhrata muka turvallisuuden tähden. Jokainen aseharrastaja on yksilö. Yhteiskunta jossa ei ole yksilöitä on painajainen. Minun ja varmaan monen muunkin aseharrastajan hartain toive olisi se, että aselupia harkittaessa huomioitaisiin itse hakija sellaisenaan ja yksilönä. Jos viranomaisten lähtökohta alkaa olla aselupa-asioissa se, että "keneenkään ei voi luottaa" niin luottamuspula voi muuttua kaksisuuntaiseksi. Pidemmälle mentäessä tämä johtaa laajempaankin keskusteluun yhteiskuntapolitiikastamme. Se tuskin on minkään puolueen etu eikä eteenkään yhteiskunnan etu. Vaikka ampumaurheilu ja siviiliaseet ei ole mikään pakko tai oikeusvaltion symboli niin poliitikot voisivat hetken miettiä millaisissa valtioissa ei ole ollut siviileillä mahdollisuutta hankkia omaa asetta. Tai vaikka uhrata 10 minuuttia siihen, että lukee mitä Belgiassa tapahtui kun siviiliaseet kiellettiin. Toivoisin, että päättäjät luopuisi "paperiturvallisuuden" luomisesta ja miettisivät ennen sitä miten säilytämme mahdollisimman hyvin oikeusvaltiomme ja hyvinvointivaltiomme statuksen. Oikeudenmukainen ja ymmärrettävä aselaki on osa tätä statusta.
Oikein hyvää alkanutta kesää kaikille
Uskomuksia lisää. Asepoliitiikka on pitkälti uskomusoppia eikä tietoon perustuvaa, seuraavat lainaukset kuopion kaupunkilehdestä: 14.07.2010 9:2 Inka Matilainen: "Paljon peruutuksia Aselupien peruutusten määrä on kasvanut suuresti viime vuoden aikana. Koko Suomessa peruutettiin viime vuonna kokonaiset 1000 aselupaa, josta Pohjois-Savon osuus on noin 120 asetta. Luku on valtakunnallisesti suuri. Aseluvan voi perua vaikka aseen haltija ei käyttäisi asetta lainkaan."
Poliisin kommentteja:"Kössin mielestä aselaki pitäisi muuttaa niin, että lupa myönnettäisiin aina vain määräaikaiseksi. –Nykyisin luvan voi myöntää toistaiseksi ja se ei vanhene mikäli syytä siihen ei tule. Tässä käy usein niin, että esimerkiksi 20 -vuotiaana, ampumaharrastukseen luvan hankkinut henkilö on nyt 70 - vuotias ja huomaa, että ei ole käyttänyt asetta sille tarkoitettuun harrastukseen viimeiseen 50 vuoteen. Hänellä on ollut käyttämätön ase koko tuon ajan. Lakia tiukentamalla voitaisiin varmasti vähentää paljon väkivaltaisuuksia".
Mielenterveysihmisen kommentteja: "Suomi pitää kärkipaikkaa läntisen Euroopan väkivaltaisimpana maana ja meillä on kolmanneksi eniten käsiaseita maailmassa. Mielentilatutkimuksia tehdään vähän rikosten ja väkivaltaisuuksien määrään nähden. Näin tietää kertoa Niuvanniemen johtava ylilääkäri Eila Tiihonen".
JA Ällikkämies vastaa em. lehdessä: Aseen omistavien aselupia peruttiin 0,14% viiemevuoden aikana! Onko raflaava otsikko? Apripoo toukokuussa poliisi tiedotti jättioperaatisostaan, eli he olivat selvittäneet kaikkien aseen omistavien rikostaustat, eli selvittäneet sopiiko henkilö aseen omistajaksi. Aselupa on 650 000 henkilöllä! Aselupia myönnetään siis ihan asiallisin perustein aiemmin ja nykyään. Lisää tilastoja; keskimäärin suomalainen aseenomistaja syyllistyy 50% harvemmin henkirikokseen kuin kuka tahansa keskimääräinen suomalainen!
Paljonko on paljon? Tavallisena vuotena 2 suomalaista ammutaan luvallisella pistoolilla, 84 tukehtuu ruokaansa, 80 paleltuu hengiltä, 75 palaa hengiltä, 56 surmataan teräaseella, 39 kuolee saunan paahteeseen!
99,86 prosenttisesti aselupien myöntäminen on ollut onnistunut ratkaisu! (vert alun peruutuksiin). Mitetitäämpä mikä muu ryhmä kuin aseenomistajien on yhtä nuhteetonta kuin he? Siltä 70v vaarita kun saa haettua sen aseen pois niin johan perskules maailma pelastuu! Aselakia tiukentamalla ei saada kuin ylimääräistä paperisotaa ja kuluja aikaiseksi, edellinen aselaki on ollut mahtavan hyvin toimiva! Eli toimittajalta on jäänyt tausta tarkistamatta miksi tuli äkillinen piikki lupien peruutuksiin! Komisariolle; ihanko oli tosissaan? Ja mielenterveysihmiselle: 15/07/2010 6:36 am, Ällikkämies; Ja vähän mielentilatutkimuksista.. voe voe voe miten tämä liittyy aselupiin? Aseilla tehdyistä itsemurhista: Japani on kaikkein alhaisimmalla luvulla (Cukierin statistiikan mukaan) mikä seikka on hyvin ymmärrettävissä koska aseita ei ole saatavilla Japanissa. Japani on silti itsemurhatilastoissa johtavia maita maailmassa!
Siinä sitä taas olitiin, se on kuitenkin varma, ettei Inkat ym. toimittajat enään palaa aiheeseen, koska otsikko ja hekutus on pääasia.. ei asiasisältö!
Laittomat aseet ja huumeet käyvät käsikädessä, eli huumelakia tiukentamalla (hallustapidosta putkaa,linnaa,vankeutta), vapaampi lupa vakoiluun ja soluttautumiseen poliisille yms. Kännirikoksista (myös ratista palaminen) aseet pois vuodeksi ja tietysti rahaa nuorten mielenterveysongelmien hallintaan lisää äkkiä.
Lyhyesti suomessa on jo maailman toimivin lupakäytäntö!
täällä suomessa on lupa-asiat aivan kunnossa. jos joku haluaa ampua ihmistä, hän saa sen aseen ilman lupiankin. järki käteen nyt. keskittykää oikeisiin asioihin eikä markinaali ongelmiin. mutta näihän ihmisten katseen ns. saa käännettyä ihan muihin asioihin. esim edustajien korruptio ym.
Outi Mäkelälle. Onko niin, että kannatat "aseen ajokorttia?"
Jos, niin millaisena ajokorttiviranomaisena näet Suomen Puolustusvoimien antaman teoreettisen ja käytännön ase- ja ampumakoulutuksen pistooli- ja kiväärikaliiberisille aseille?
Pitäisikö poliisihenkilöiden suorittaa kyseinen aseajokortti, olettaen poliisimiehen olevan siviilipalvelustaustaisen?
Reserviläisillä on ollut jo kauan oma koulutusjärjestelmä aseiden turvalliseen käyttöön. Miten on Reserviläisten tulevaisuus ajokortin osalta?
Outi Mäkelä äänesti PERUSTUSLAIN VASTAISEN HE106/2009 puolesta. Puoluekuri on voimaa!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 136 kommenttia